Valmet M 62 S

Tämän aseen testaaminen on ollut kolmen pyydetyimmän joukossa, joten täytyihän se tehdä. Monelle rynnäkkökivääri tulee tutuksi viimeistään armeijassa, jossa siihen ei voi olla törmäämättä. Testattavana ollut ase on ns. ”siviilimorsian”, eli siinä ei ole sarjatulimahdollisuutta.

Toimintatapa
Aseen toimintaperiaate on itselataava, puoliautomaattinen tai miksi sitä kukakin haluaa kutsuttavan. Vielä tarkemmin sanottuna aseessa on kaasumäntäjärjestelmä, eli aseen ”henki” on patruunasta syntyvät räjähdyskaasut. Valmetin järjestelmä on muiden AK-47 sukuisten aseiden tapaan varsin tunteeton panoksille. Ne menevät aseen sisällä melkoista kyytiä, ja hylsyt tulevat sieltä myös lujaa ulos. Eli Valmet on varsin kovakourainen patruunoille. Tämän vuoksi lyijyluodit eivät ole hyvä ratkaisu tähän aseeseen. Latausvaiheessa niiden muoto muttuu ratkaisesvasti heikentäen tarkkuutta. Tämä tuli todettua myös tässä testissä, mutta siitä myöhemmin. Toinen yhteinen piirre AK-47 aseille on varsin kova iskuripiikin lyönti nalleihin. Tämä takaa lähes 100 % varmuuden nallien syttymiseen, jollei itse nallissa ole jotain vikaa. Yleensä nallipiikki on myös hyvin iso, jolloin nallin ympärille ei jää paljoakaan tyhjää tilaa.

Tähtäimet
Alkuperäisessä AK-47:ssä takatähtäin on kiinnitetty lukkokehyksen etuosaan ja etutähtäin on kiinni piipun suussa. Valmetissa tähtäimet sijaitsevat hieman eri paikoissa. Takatähtäin on kiinnitetty ns. laatikon kanteen, koska Valmetissa takatähtäin on diopteri. Kiinnityspaikka ei ole kaikkein paras mahdollinen, sillä ammunnan aikana ”laatikon” kansi liikkuu ja samalla liikkuu myös takatähtäin. Etutähtäin on kiinni suurinpiirtein siinä kohdassa, jossa AK-47:ssä on takatähtäin. Tosin paikka ei ole aivan sama, mutta kuvainnollisesti kyllä. Takatähtäimen diopterin reikä on hyvin pieni, joten se on suunniteltu ainoastaan tarkkuusammuntaan. Jos maali pitää saada nopeasti tähtäimeen se ei diopterilla aivan heti onnistu. Paras ratkaisu nopeaan ammuntaan olisi ”normaalit” avotähtäimet, eli normaali hahlolevy takana ja jyvä edessä. Tarkkuusammunnassa diopteri on kuitenkin yllä muiden. Tästä mielipiteestä voidaan olla myös eri mieltä - asia kun sattuu olemaan makuasia. Perus Valmettiin ei kiikaritähtäimen kiinnitys onnistu. Joten tässäkin testissä oli tarkkuuskokeet ammuttava avotähtäimin.

Valmet M 62 S

Ampuminen
Valmetin lippaan poistaminen tapahtuu painamalla lippaan takana oleva painiketta. Valmettiin sopivat samat lippaat kuin muihinkin AK-47 pohjautuviin aseisiin. Valikoimaa riittää lyhyestä viiden patruunan lippaasta, jopa 100 patruunan rumpulippaisiin. Eivätkä hinnatkaan ole korkealla, sillä markkinoilla on paljon eri maiden armeijojen ylijäämä lippaita. Kun lipas on ladattu haluamallaan määrällä patruunoita, laitetaan se aseeseen takaisin työntämällä ensin lippaan etuosa ja sen jälkeen takaosa aseeseen. Lataaminen tapahtuu vetämällä ”viritysvivusta” taaksepäin, eli lukko siirtyy taka-asentoon. Tämän jälkeen päästetään lukosta irti, jolloin se työntää patruunan ammuttavaksi. Nyt ase on laukaisuvalmis. Aseen oikeassa kyljessä sijaitsee ”tulenvaihdin”. Tällä vivulla valitaan joko varmistettu tai ampumavalmis toiminto. Armeijan aseista poiketen valittavana ei ole sarjatuliasentoa.

Koeammuntaan
Koeammunnassa käytettiin viittä eri panos laatua. Kaikki panokset olivat itse ladattuja. Kaikissa patruunoissa käytettiin VPT:n hylsyjä ja koeammuntaan valittiin aina saman vuoden hylsyt. Kaikissa käytettiin myös niippausta. Mahdollisten kirjoitusvirheiden vuoksi Janin Ase- & Kalastussivut ei vastaa mahdollisista omista latauskokeiluista! Ensimmäisessä patruunassa luotina käytettiin Sakon 134A lyijykärkistä 8 gramman luotia. Ruutiannoksena oli Vihtavuoren N120 1,65 grammaa. Nallina oli nro: 3 kiväärin berdan nalli. Tämä lataus tuntui sopivan hyvin aseeseen. Tällä patruunatyypillä ammuttiin myös pienin viiden laukauksen kasa sataan metriin. Kasan koko oli 56 mm, jossa neljä laukausta oli tiiviissä 24 mm nipussa. Mutta jälleen viiden laukaisu kasvatti reilusti kasan kokoa. Muutkin kasat olivat samantasoista noin 70 millin luokkaa. Tästä latauksesta ase todella piti. Nopeutta kertyi keskimäärin 682 m/s.

Toisessa patruuna tyypissä luotina oli Lapuan Mega. Ruutina Vihtavuoren N120 1,65 grammaa ja nallina nro: 3 berdan nalli. Tämä lataus ei tuottanut haluttua tulosta. Kaikki kasat olivat nimittäin yli 100 mm. Paras kasa oli 118 millinen. Viimeiseen kasaan oli tullut yksi kärpänen, joka pilasi muuten todella hyvän 35 mm kasan. Tällä latauksella saattaa olla mahdollisuuksia käydä paremminkin, mutta tällä kertaa siinä ei onnistuttu. Nopeutta oli 703 m/s.

Kolmannessa patruunassa luotina käytettiin Lapuan S405 kokovaippaista 8 gramman luotia. Ruutina oli jälleen Vihtavuoren N120 1,65 grammaa ja nallina sama berdan nalli, kuin muissakin panoksissa. Tämä patruuna kävi aseessa kohtalaisesti. Paras kasa oli kooltaan tasan 70 millinen, muut kasat olivat noin 100 mm luokkaa. Nopeutta oli 697 m/s.

Neljäs patruuna oli eräänlainen kokeilu kuinka lyijyluoti toimii rynnäkkökiväärissä. Tämä oli siis kokeilu ja mahdolliset omat kokeilut tapahtuvat omalla vastuulla! Koska oikean kokoista (7,91 mm) halkaisijaltaan olevaa luotia ei löytynyt, käytettiin latauksessa .32 kaliiperin luotia, jonka halkaisija on 8 mm. Eroa ”normaaliin” luotiin oli ainoastaan 0,09 mm. Luodin paino on 6,35 g ja merkiltään Lapua C359. Ruutina käytettiin Vihtavuoren N310 annostukseltaan 4,1 grainia. Nallina oli nro:3 berdan nalli. Koska kyseessä oli kokeilu ei ammuntojakaan suoritettu 100 metriin. Matkana käytettiin puolta lyhempää eli 50 metriä. Tarkkuus oli hyvin tasaista. Paras kasa oli 60 millinen ja huonoin 70 millinen. Kuitenkin aseella oli ammuttu sataan metriin pienempiä kasoja, joten tulosta voi pitää korkeintaan kohtuullisena. Ilmeisesti latausvaiheessa luoti vahingoittuu sen verran, että sen seurauksena tarkkkuus huononee ratkaisevasti. Nopeutta oli niin vähän, ettei puoliautomatiikka toiminut. Nopeutta kertyi 349 m/s.

7,62x39

Viides patruuna oli myöskin hieman normaalista poikkeava. Testissä pyrittiin tekemään patruuna, joka soveltuisi pienriistan metsästykseen, kuten esimerkiksi kettujen. Luotina käytettin metsästykseen tarkoitettua Lapuan Megaa. Ruutina oli Vihtavuoren N340 9 grainia. Tällä patruunalla Valmet kävi todella pieniä kasoja 50 metriin, mutta sataan metriin mentäessä tarkkuus katosi kokonaan. 50 metrin paras kasa oli 35 millinen ja huonoinkin vain 38 millinen. Voi siis sanoa, että patruuna oli tarkka ainakin vielä 50 metrissä. Sadan metrin kasat olivat huonot, noin 120 mm luokkaa. Tällä patruunalla ampumaetäisyys metsästys tilanteessa tulee pitää noin 50 metrissä. Tällä panoksella ei nopeutta ole kuin puolet normaalista (456 m/s), joten puoliatomatiikkakaan ei toiminut, mutta patruuna oli myös normaalia hijaisempi. Ja koskaan ei metsästyslaukaus saisi olla sellainen, että pyrkii paikkaamaan sen heti uudella laukauksella, vaan yhdellä laukauksella tulisi selvitä. Tällä patruunalla ase toimi ikään kuin pulttilukkoinen, mutta metsästystilanteessa tämän aseen lippaasta ei saa löytyä, kuin kolme patruunaa. Sillä tämä patruuna ei muuta asetta kertalaukaus aseeksi.

Yleistä koeammunnoista
Aseen kohtelu patruunoita kohtaan on todella rajua. Jos ammunnan jälkeen haluaa ehjiä hylsyjä tulisi niiden lentää todella pehmeään materiaaliin. Olisivatko ne tämänkään jälkeen ehjiä, on hieman kyseenalaista. Samoin aseen toinen paha puoli on sylkeä koneistostaan öljyä suoraan ampujan silmille. Tämä aseen ”ominaisuus” eliminoitiin teippaamalla aseen ”laatikon” takaosaa. Myös suojalasien käyttö on välttämätöntä, myös muunkinlaisissa aseissa. Kaikki koemmunnassa olleet kasat ammuttiin avotähtäimiä käyttäen. Aseen rekyyli ei ole kovin kummoinen, varsinkin käyettäessä näitä ”pehmyt”latauksia. Aseella ei ole helppo ampua tuelta sillä aseen perä ei anna minkäänlaista tukea.

Testistä seurannutta ideaa
Testin aikana syntyi idea, tai ennemminkin kysymys, miksei tälle kaliiperille tehdä normaaleja pulttilukkoisia kivääreitä. Onhan 7,62x39 kivääreitä olemassa, mutta harva isompi asetehdas niitä tehtailee. Tämä kaliiperi kun olisi juuri omiaan pienemmän riistan metsästykseen. Olisiko asian laita niin, että kaliiperia hieman kammoksutaan sen sotilaspatruunan ”leiman” vuoksi. Tämä voi olla yksi syy, miksei kaliiperille tehdä enemmän aseita. Patruuna tarjonta olisi kuitenkin runsasta.

Lopuksi
Tämä ase on hyvin poikkeava ase normaaleihin kivääreisiin verrattuna. Mutta ei näille ”siviili morsiamille” jaeta lupiakaan niin helposti kuin muille aseille. Nämä aseet eivät ole tarkoitettu pääasiassa metsästykseen, vaikka ne siihenkin kelpaisivat. Ase on mukavaa vaihtelua normaaliin ammuntaan, sillä sen verran poikkeava ase se on muihin verrattuna. Yhdellä sanalla ase on mainio!

**Kasat**
Panos	Paras kasa 5 laukausta(mm)/100 m
Panos 1	56
Panos 2	118 (35 neljä lauk.)
Panos 3	70
Panos 4	60 (50 metriä)
Panos 5	35 (50 metriä)

**Nopeudet (V2)**
Panos	Suurin nopeus (m/s)	Pienin nopeus (m/s)	KA nopeus (m/s)
Panos 1	684	679	682
Panos 2	705	702	703
Panos 3	701	694	697
Panos 4	350	348	349
Panos 5	461	452	456

**Tekniset tiedot:**
Kaliiperi:	7,62x39
Paino:	3,6 kg
Kokonaispituus:	95 cm
Piipun pituus:	42 cm
Tähtäimet:	Avotähtäimet (diopteri)
Lipas:	Esim. 30 patruunaa