Tokarev



Sain kokeiltavakseni palan venäläistä ja osin suomalaistakin sota- ja asehistoriaa - Tokarev puoliautomaattikiväärin. Venäläiset käyttivät asetta niin talvi- kuin jatkosodassakin, jonka kautta niitä saatiin runsaasti sotasaaliiksi. Myös kotipuoleen aseita kulkeutui jonkin verran.
Tokarev

Historiaa
Neuvostoliitto rupesi testaamaan I-maailmansodan jälkeen puoliautomaattikivääreitä. Vuonna 1936 hyväksyttiin sarjavalmistukseen Simonov automaattikivääri, joka kuitenkin pian todettiin huonoksi suuren armeijan käyttöön. Aseessa oli lukuisia huonoja ominaisuuksia, kuten korkea valmistushinta sekä monimutkainen rakenne. Tästä syystä testejä vielä jatkettiin vuonna 1938, jolloin Tokarev selvisi testeistä parhaiten ja se hyväksyttiin viralliseen käyttöön. Aseen viralliseksi nimeksi annettiin ”Samozarjadnaja vintovka Tokareva, obrazets 1938g”, lyhennettynä ”SVT 38”. Aseen suunnitteli Fedor Vasiljevits Tokarev (1871-1968). Ase joutuikin heti kovalle koetukselle, sillä vuonna 1939 alkanut talvisota toimi Tokarevin ensimmäisenä näyttämönä. Jo tuolloin niitä saatiin runsaasti sotasaaliiksi Suomeen. Aseissa huomattiin jo tuolloin runsaasti puutteita. Aseet olivat erittäin herkkiä lialle, lippaat putoilivat itsekseen, samoin aseen paino oli liian suuri, tarkkuuskaan ei ollut hääppöinen. Näihin puutteisiin puuttui jopa itse ”Isä Aurinkoinen” eli Stalin. Hän uhkasi lopettaa koko aseen valmistuksen, mutta koska uutta asetta ei oltu suunniteltu tilalle, keskityttiin asetta parantamaan. Tästä parannustyöstä seurasikin Tokarev m40. Siitä oli saatu painoa pois vajaa kilogramma, etutukki oli tehty yhtenäiseksi, koneisto pidettiin ennallan ja lukkolaitteen osia vahvistettiin. Uutta mallia valmistettiin vuoteen 1945 asti. Aseesta tehtiin myös automaatti versio, joka osoittautui varsinkin kestävyydeltään täydeksi sudeksi. Tästä syystä aseella kiellettiinkin ampumasta sarjatulta, kuin erityisestä käskystä.

Testin ase
Testin ase ei ollut enää alkuperäisessä ulkoasussaan. Aseeseen oli tehty uusi tukki, joka muistuttaa kyllä hyvin paljon alkuperäistä. Ase on jälkimmäistä mallia, eli m40. Muuten ase on säilytetty alkuperäisessä kunnossa. Ajan hammas on tosin tehnyt tehtävänsä ulkonäölle.

Tokarevin lukkorunko on avoin. Tästä syystä se heittää hylsyt hallitsemattomasti ympäri asetta. Aseessa on alkuperäinen irtolipas, joka vetää kymmenen 7,62x53R-patruunaa. Piipun pituus on 625 mm ja sen suussa on suujarru. Ase on kaasumäntätoiminen, kertatulta ampuva puoliautomaattikivääri. Tulinopeus on noin 30-40 laukausta minuutissa sisältäen lippaanvaihdot. Alkuperäisen m40 pituus on 1222 mm ja se painaa 4,2 kg.

Ase on pitkä ja painava. Se ei varmastikaan ole ollut parhaimmillaan pohjoisen tiheissä ja synkissä kuusimetsissä, vaan lähinnä avoinaisessa maastossa. Tosin ei sielläkään aseen lyhyydestä haittaa ole. Mikään lähitaisteluase se ei missään tapauksessa ole ollut, vaikka pistimen kiinnitys siinä onkin. Puolustusaseena se on ollut taatusti hyvä ja vakaa ammuttava, vaikkei sitä koskaan ole tarkaksi kehuttukaan. Puoliautomatiikka on ollut siihen aikaan kova sana rintamalla, sillä varsinkin talvisodan alkaessa oli varsinkin Suomen aseistus pulttilukko voittoista. Tästä syystä ase toi lisää tulivoimaa joukkueeseen. Mikään kone- eikä automaattikivääri se ei kuitenkaan ole.

Koeammunta
Koeammuntapäiväksi osui talven eräs ”kesäpäivä”. Vaikka oltiin vasta helmikuun puolella, oli lämpötila lämpimän puolella. Pilvipoutainen ja tyyni sää oli koeammuntaan aivan loistava, joten olosuhteet olivat kunnossa.

Kuten edellä jo mainittiin on ase pitkä ja painava. Tästä on tosin hyötyä varsinkin paikaltaan ja erityisesti tuelta ammuttaessa. Aseessa oleva 10 patruunan irtolipas voidaan ladata myös sen ollessa kiinni aseessa. Jälkimmäinen saattoi olla jopa helpompi tapa. Lippaaseen patruunat menevät limittäin, eli patruunoista syntyy periaatteessa eräänlainen siksak-kuvio (/\/\). Lipastaessa on huomioitava käytettävän laippakantaisen patruunan muoto - päällimmäisen patruunan laippakanta on laitettava aina alimmaisen eteen. Muuten ladatessa tapahtuu niin, että päällimmäinen patruuna vie mukanaan alimmaisenkin ja tuloksena on lataushäiriö ja julkaisukelvotonta sadattelua.
Tokarev

Koeaseessa tähtäiminä olivat ainoastaan avotähtäimet, jotka edustavat hyvin perinteistä mallia. Tähtäinkuva oli mielestäni tarpeeksi tiukka, mutta sivuille jäi myös tarvittava määrä rakoa tarkkaan tähtäämiseen. Aikojen saatossa takatähtäin oli saanut sen verran osumia itseensä, että se heilui pystysuunnassa muutaman millimetrin luokkaa. En tiedä oliko tuolla heilumisella suurta vaikutusta tuloksiin, mutta jos asiaa ajatellaan teoreettisesti niin kyllä. Tokareviä on valmistettu myös tarkka-ampujaversiona, jossa kiikaritähtäin on vakiona.
Tokarev

Ampumaan
Itse koeammunta suoritettiin sadan metrin matkalla. Ampuminen suoritettiin hiekkapussi tuelta ja patruunoiden lähtönopeudet mitattiin ammunnan lomassa. Mittarina oli tuttu ja turvallinen Chrony M1 ja matkaa piipun suulta mittarille oli kaksi metriä. Ampuminen tapahtui kahteen tauluun, jossa tähtäyspisteenä toimi halkaisijaltaan 30 cm musta ympyrä. Koeammunta materiaalia aseen omistaja toi runsaasti mukanaan. Valikoimassa oli niin itseladattuja, kuin tehdaspanoksiakin. Mukana oli paljon myös kaapin pohjalta löytyneitä patruunoita. Kumpaankin tauluun ammuttiin aina viisi laukausta, jonka jälkeen käytiin mittaamassa aikaansaatu kasa ja paikkaamassa taulut. Kasojen tavoite kooksi asetettiin 110 mm, joka on esimerkiksi hirvitaulun kympin halkaisija. Toki koko olisi voitu asettaa pienemmäksikin, mutta ampujan merkitys tuloksiin on todella merkittävä, varsinkin ammuttaessa avotähtäimin.

Kun taulut oli viety paikoilleen ja nopeusmittari oli suunnattu kohdalleen aloitettiin varsinainen ammunta. Ammunnnassa ei kuitenkaan päästy puusta pitkälle, sillä heti ensimmäisellä latausliikkeellä tapahtui häiriö. Tässä kohdassa mainittakoon, että puoliautomaattisen lataaminen tapahtuu vetämällä viritintappi taakse ja päästämällä se vapaaksi - ei viemällä, ei hidastamalla sen kulkua perille. Nyt ei kuitenkaan ollut latausliikkeessä vikaa. Ensimmäisen patruunalajikkeen hylsyt oli aikaisemmin ammuttu eri aseessa kuin Tokarevillä. Toisen aseen patruunapesä oli ollut huomattavasti väljempi ja hylsyt olivat laajentuneet suuremmiksi kuin Tokarevin pesä. Tuloksena tästä oli se, että patruunoista jäi kanta noin 5 mm patruunapesän ulkopuolelle ja tästä syystä lukko ei mennyt kiinni. Ei siinä auttanut itkut markkinoilla, vaan lukko irti ja piipun suusta tökkimään patruunaa puhdistuspuikolla irti pesästä. Tässä toimessa kannattaa olla varovainen, ettei luoti uppoa kokonaan hylsyn sisälle. Tuolloin patruunaa ei voi enää ampua, sillä tuloksena olisi aseen räjähdys, korkeasta paineesta johtuen. Tällä lajikkeella kokeiltiin myös toista patruunaa, mutta tulos oli sama ja tämä lajike hylättiin tällä kertaa.
Tokarev

Nyt kun oli tehty muutama kerta ”lukko irroita ja kiinnitä” hommia, niin siirryttiin seuraavaan lajikkeeseen. Tässä luotina oli Lapua Mega 8,1 g, ruutina Vihtavuoren N140 ja nallina Winchester. Hylsy oli lisäksi niipattu. Tällä patruunalla päästin vihdoinkin ampumisen makuun. Tosin tämä patruuna teki mielenkiintoisen ilmiön. Toinen ammuttu laukaus oli niin sanottu nopea tuplalaukaus. Eli Tokarev päättikin muuttua hetkellisesti automaattikivääriksi ja ampui kahden laukauksen purskeen. Omistajan mukaan ase on aiemminkin tehnyt tällaistä juuri tällä lajikkeella muttei muilla. Mikä mukava ominaisuus täm ei ole, sillä tuloksena on häiriö. Tällä kertaa jäi kolmas patruuna pystyyn lukon ja rungon väliin. No, tapaus ei enää toistunut ammunnan aikana ja onneksi vallesmanni ei ollut radan läheisyydessä. Muutenhan hän olisi tullut tarkistamaan aseen luvat, katsonut ovatko ne automaattiaseelle ja vienyt pahimmassa tapauksessa koko aseen valtion huomaan. No, leikki sikseen ja takaisin asiaan. Ammuttujen kasojen koot tuottivat pettymyksen. Ensimmäisessä kasassa oli pursketuli levittänyt sen 252 mm kokoiseksi, eikä toinenkaan ollut kuin 116 mm kokoinen. Tosin tavoitteesta jäätiin vain 6 mm ja nälkä kasvoi syödessä. Nopeutta tällä patruunalla Tokarevin piipusta saatiin keskimäärin 818 m/s.

Kolmas patruunalajike oli seuraavanlainen: Sako 129A 8g/ 3N37 1g/ nro:3 berdan nalli/ niippaus. Tämä patruuna oli tarkoituksella ladattu miedoksi, lähinnä harjoituspanokseksi. Tästä syystä Tokarevin puoliautomatiikka ei toiminut, vaan lataus täytyi suorittaa jokaista laukausta kohden käsin. Tulokset eivät olleet kovin kummoiset, sillä paras kasa oli kooltaan 123 mm. Nopeutta tällä patruunalla saatiin aikaiseksi keskimäärin 510 m/s. Tässä vaiheessa mainittakoon, että lähes useilla lajikkeilla pystyttiin suorittamaan niin sanottu totutussarja piipulle, näin ainakin teoriassa käynnin pitäisi olla kohdallaan jokaista kasaa kohden. Samoin aseen piippu jäähtyi aina kasojen välillä, sillä lukko jää auki viimeisen patruunan ampumisen jälkeen.

Seuraava patruunalajike olikin hieman historiallinen. Se oli ”vanhan ajan” pystykorvan harjoituspatruuna, jolla varmasti monet vanhemmat lukijat tutustuivat armeija aikoinaan ensimmäisen kerran ammunnan saloihin. Tässä patruunassa on erikoiskevyt luoti (3,33 g), jolla on saatu aseen rekyyliä merkittävästi vähennettyä. Tokarevin rekyyli ei ole muutenkaan kovin suuri, siitä pitää huolen piipun suussa oleva suujarru. Liekö Tokarevikin muistellut menneitä, sillä juuri tällä patruunalla saatiin aikaiseksi koko testin pienin kasa. Symmetrinen kasa oli kooltaan 80 mm. Toinen kasa olisi ollut vielä pienempi, jollei viides laukaus olisi levittänyt sitä 103 mm:n. Toisessa kasassa oli neljä laukausta tiiviissä 65 mm:n nipussa. Nopeutta saatiin aikaiseksi kevyestä luodista johtuen lähes 700 m/s. Jos ilma olisi ollut tuulisempi, ei tällä patruunalla olisi välttämättä saatu aikaiseksi näin pieniä kasoja, sillä tuuli olisi riepotellut kevyttä luotia.
Tokarev

Seuraavan panoksen hylsyn suulle oli istutettu 168 grainin Sierran HPBT-luoti. Ruutina oli Vihtavuoren N160 53 grainia ja nallina oli nro: 3 berdan nalli. Tällä patruunalla saatiin aikaiseksi sekä testin toiseksi paras että huonoin kasa. Ensimmäinen oli kooltaan 96 mm ja seuraava 173 mm. Nopeutta kertyi keskimäärin 752 m/s.

Tässä vaiheessa loppuivatkin runsaimmat lajikkeet ja ammuntaa jatkettiin viiden patruunan erillä. Mutta sitä ennen oli vuorossa tauko makkaraa paistellessa. Mikäs sen mukavampaa kuin paistella makkaraa evääksi ammunnan lomassa. Ja ainahan se ruoka maistuu ulkona paremmalta kuin sisällä.

Kun makkarat oli paisteltu ja nuotion loimu hiipumussa, siirryttiin jälleen täysin vatsoin ammunnan ääreen. Seuraavaa lajikketta ei ollut mukana kuin viisi panosta, joten ne oli käytettävä tarkoin. Patruuna oli Sakon tehdaspanos luotina 122A JSP 10,1 g. Tällä patruunalla kasan kooksi saatiin huonohko 143 mm. Liekö syynä täysi vatsa. Nopeutta kertyi keskimäärin 804 m/s.

Seuraavaakin patruuna oli käytettävissä viisi kappaletta ja sekin oli Sakon tehdaspanos luotina 226A JSP 11,7 g. Tällä patruunalla saatiin aikaiseksi hieman pienempi kasa kuin edellisellä, kasan ollessa 122 mm. Nopeutta keskimäärin 720 m/s.

Seuraava patruunalajike olikin mielenkiintoisempi. Tokarevin omistaja oli mietinnöissään tullut siihen päätökseen, että hänen patruuna valikoimistaan puuttuu metsästyspatruuna pienelle riistalle kaliiperissa 7,62x53R. Hän oli tullut siihen johtopäätökseen, että luodin tulisi olla kohtuullisen painava ja nopeutta alle äänennopeuden. Tuloksena runsaiden kokeilujen jälkeen oli seuraavanlainen patruuna: luotina Lapua C359 LRN 6,35 g 8 mm-lyijyluoti, ruutina Vihtavuoren N310 5 grainia ja nallina nro:2 berdan. Vaikka luoti onkin 8 mm halkaisijaltaan tulee se piipusta sovinnolla ulos luodin kokolyijyisyyden ansiosta. Eroahan ei ole liiemmin. Piipun sisäkaliiperi on 7,91mm ja luoti 8mm, joten eroa ei ole kuin 0,09 mm. Koska luodin lähtönopeus oli niinkin alhainen kuin alle 350 m/s tuotiin taulut lähemmäksi ampujaa 50 metrin päähän. Kasojen koot vaihtelivat 110 ja 132 mm välillä. Täysin tyydyttävää käyntiä ketun kokoiselle eläimelle, mikäli ampuja vain osaa asiansa. Nopeutta Tokarevin piipun suulta tulikin oletettua vähemmän keskiarvo oli noin 296 m/s, joten lähtönopeutta voisi hieman nostaa tälle aseelle. Tarkkuuskin voisi kasvaa - tiedä sitten. Puoliautomatiikka ei luonnollisesti toiminut tällä patruunalla.

Vielä kun aurinko oli taivaalla näkyvissä, ammuntaa jatkettiin myös ”hupimielessä”. Ammuntaa kokeiltiin Tokarevilla myös pystyasennosta kun istuminen oli jo puuduttanut kannikat. Tokarev osoittautui vakaaksi ammuttavaksi pystystä, lisäksi suujarru söi osan rekyylin energiasta, oli ampuminen sillä itse asiassa miellyttävää. Ainoa kiusallinen asia koko koeammunnan aikana olivat holtittomasti lentävät hylsyt, joita Tokarev sylki kidastaan. Niitä kun välillä tippui katon kautta suoraan päähän, tai lensi sivuseinien kautta ympäri kehoa - harvoin ne lensivät suunniteltua reittiä ampumaluukusta pihalle. Tällä aseella ammuttaessa kannattaa todella käyttää suojalaseja.
Tokarev

Lopuksi
Koska testin ase oli luonnollisesti käytetty, oli sitä vaikea lähteä arvioimaan. Tarkkuus on kohtalaista ja mitään varmaa siitä ei voi sanoa ilman kiikaritähtäintä. Mutta tällä kertaa ase ”huokui” näin. Toiminta oli varmaa, lukuunottamatta ensimmäistä patruunalajiketta, mutta tämä ei ollut aseen vika. Sodan aikana sen on varmasti ollut merkittävä apu joukoille, mutta en nyt välttämättä suorittaisi sillä hyökkäysammuntaa, mutta tämä saattaa johtua lyhyempään aseeseen eli rynnäkkökivääriin tottumisesta. Toki hyvä puolustusase se on varmasti ollut, jos sen on pitänyt puhtaana. Mukavaa sillä oli ampua ja samalla pääsi jälleen tutustumaan isoisien käyttämään sotakalustoon. Metsästyskäyttöön se ei varmasti ole ensimmäisten listalla, mutta soveltuu siihenkin kolmen patruunan lippaalla aina suurriistaan asti. Vaikka tarkkuus ei päätä huimannutkaan jäi aseesta positiivinen kuva.

Huom! Asesivut.net ei vastaa mahdollisista virheistä lataustiedoissa!

Tulokset:
Patruuna
Paras kasa (mm)
Ka nopeus V2, 10 lauk, (m/s)
Lapua Mega JSP E468 8,1 g/ N140 3,1g/ nalli Winchester/ niippaus
116
818
Sako 129A JSP 8g/ 3N37 1g/ nalli nro:3/ niippaus
123
510
Ensiammuntapanos
80
696
Sierra 168gr HPBT/ N160 53gr/ nalli nro:3
96
751
Sako 122A JSP 10,1g tehdaspanos
143
804
Sako 226A JSP 11,7g tehdaspanos
122
720
Lapua C359 LRN 6,35g (lyijyä)/ N310 5gr/ nalli nro:2
110 (50m)
296


Tokarev m38
Kaliiperi:
7,62x53R
Piipun pituus:
625 mm
Aseen pituus:
1222 mm
Paino:
4,2 kg
Lipas:
10 patruunaa
Toimintatapa:
Itselataava, kertatulta ampuva
Suunnitteluvuosi:
1932-1938


Tokarev m40
Kaliiperi:
7,62x53R
Piipun pituus:
625 mm
Aseen pituus:
1222 mm
Paino:
4,2 kg
Lipas:
10 patruunaa
Toimintatapa:
Itselataava, kertatulta ampuva
Suunnitteluvuosi:
1939-1940


Tokarev m40 AVT
Kaliiperi:
7,62x53R
Piipun pituus:
625 mm
Aseen pituus:
1222 mm
Paino:
4,2 kg
Lipas:
10 patruunaa
Toimintatapa:
Itselataava, kerta- ja sarjatulta ampuva
Suunnitteluvuosi:
1940

© Jani Suominen