Tulosta

Pienoiskiväärin vaimennin



Minua pyydettiin tekemään juttu pienoiskiväärin vaimentimen toiminnasta ja sellaisen teinkin. Aihe itsessään on varsin mielenkiintoinen ja erilaisista vaimenninratkaisuistahan voisi kirjoittaa vaikka paksun kirjan.

Pienoiskiväärin vaimentaminen
Jokainen pienoiskiväärin hankkiva, joka aikoo vaimenninta tarvita, katsoo ostaessaan varmasti onko aseessa valmiina esim. vaimentimen kierrettä ja minkä tyypinen se on. Kierteitäkin on monenlaisia, joten oman aseen kierteisiin ei pidä asentaa erilaisella kierteellä varustettua vaimenninta. Mahdollisesti vaimennin menee kiinni, mutta saako sitä siitä pois ja missä kunnossa kierteet ovat, onkin ennen irtiottamista varsinainen arvoitus ja irroittamisen jälkeen voi tulla karvas pettymys kierteiden tuhouduttua. Kaikkein parasta olisi, jos voisi koittaa ovatko kierteet oikeat, sillä valmistusprosesseissakin saattaa tapahtua virheitä. Mutta onko viisasta kävellä aseliikkeeseen ase mukana, hmm, ehkä ei, näin ainakin vältetään turhat väärinkäsittykset.
Toinen tapa on hankkia valmiiksi vaimennettu ase. Tälläisessä aseessa on yleensä varsin paksu piipunhalkaisia, sillä vaimenninelementti peittää koko piipun. Itse piippuun on porattu reikiä, joista ruutikaasut purkautuvat vaimenninvilloihin tai vastaavaan vaimentavaan osaan. Ainakin itänaapurimme on valmistanut vastaavia aseita. Itse ei missään tapauksessa pidä mennä poraamaan reikiä piippuun ja yrittää tehdä ympärille vaimenninelementtiä, vaan se on jo aseseppien hommia, jos hekään ottavat tälläistä työtä vastaan, sillä se on varsin suuritöinen ja tavallaan turha, sillä on olemassa helpompikin lääke vaivaan, jos pienoiskivääriinsä ei saa suoraan asennettua vaimenninta.

Pienoiskiväärin vaimentimen kierteet
Kaikkien aseiden mukana ei varmastikaan seuraa mukana kierteitä ja ase täytyisi vaimentaa , on ehkä helpoin tapa teettää piipun suulle vaimentimen kierteet. Vaimentimen kierteille täytyy tietysti olla järkevä kohta. Lähinnä tarkoitan, ettei kierteitä ruveta sommittelemaan mihinkään paksuun ratapiipun kankeen, eikä taas minimaalisen ohueen piippuun, kohtuus kaikessa. Eikä aseseppä varmastikaan tee kierteitä vastaaviin piippuihin, voi se olla hiukan liian vaikea homma. Kun kierrettä menee laitattamaan aseeseensa tulee valita tietysti vaimentimessa oleva sama kierretyyppi, jos sattuu sellaisen jo omistamaan, tai sitten minkä mahdollisesti aikoo ostaa. Kierteen teon hintaa on mahdotonta arvioida, se selviää vain lähimmältä asesepältä. Kun piippuun on saatu aikaiseksi kierre, tulee ennen radalle menoa katsoa, että kierre on mennyt suoraan. Varmimmin se hoituu piipun läpi katsomalla samalla kun vaimennin on kiinnitetty aseeseen. Kierrettä ei välttämättä saada aivan suoraan, kuten liukuhihnapiipuissa on, koska niihin valmistetaan se vakiona. Eli anna aseesi vain osaavan sepän käsiin. Kukaan ei varmaan halua uuden hienon vaimentimensa rikkoutuvan heti ensimmäisen laukauksen jälkeen, kun luoti on osunut vaimentimeen ja se on entinen. Vaimentimen ja piipun yhteensopivuus tulisi katsoa, vaikka olisi ostanutkin valmiskierteisenkin aseen, koskaan ei voi olla liian varma mistään asiasta.

Vaimentimen rakenne
Pienoiskiväärin vaimennin Yleisin vaimennintyyppi on toteutettu väliseinäratkaisulla, jota kuvan vaimenninkin edustaa. Kuumat ruutikaasut joutuvat kulkemaan jokaisen "lokeron" läpi, jolloin niistä menee puhti tuottamaan ääntä. Aika yksinkertainen ratkaisu, eikö olekin? Onneksi se näkyy myös hinnassa, sillä halvimmat pienoiskiväärin vaimentimet maksavat ainoastaan hieman reilun satasen. Toki kalliimpaakin vaihtoehtoa löytyy ja yleensä ne ovat parempi laatuisia, kuin satasen mötikät, mutta ei aina. Parhaiten käsityksensä saa lähimmästä aseliikkeestä. Toki muitakin ratkaisuja löytyy, kuten esim. vaimenninvillat, mutta kuten alussa todettiin niistä voisi koota ison teoksen, joten keskitytään vain tässä testissä olleeseen vaimennustapaan.

Testin vaimennin
Testin vaimennin on Sakon valmistama alumiininen pienoiskiväärin äänenvaimennin. Se on 202 mm pitkä ja 28 mm paksu. Se on siis hiukan pulskempi, kuin kilpailijansa, mutta "pulskuudesta" ei ole ainakaan mitään haittaa. Vaimentimen pinta on mustaksi maalattua sileää alumiinipeltiä. Vaimentimen toimintaperiaate on sama, kuin edellä mainittiin, eli ruutikaasut ohjataan ensin n. viidesosan mittaiseen kammioon, josta kaasut lähtevät kulkeutumaan luodin menoreikää käyttäen kahdeksan kennon läpi tullen ulos luodin ulostuloaukosta. Näin yksinkertaisesti se siis toimii. Vaimennin on purettavissa osiin puhdistusta varten, sillä vaimennin myös kerää valtavasti karstaa sisälleen. Vaimennin kannattaa puhdistaa säännöllisesti tietyin määräajoin, ettei kennorakenne juutu karstan jumiuttaessa vaimentimen sisälle. Tiedän tämän kokemuksesta, kun kennorakenne ei lähtenytkään vain ravistamalla pois. No, kyllä siitä ajankuluessa selvittiin monilla painokelvottomilla sanoilla ja lopulta lähes sentin paksuista rautatankoa apuna käyttäen. Ihme ettei vaimentimelle käynyt kuinkaan, vaikka rautatanko oli vaimentimen sisällä ja vasaralla siihen naputtelin. Osaksi kennorakennetta suojasi alkupäässä oleva metallilevy, joka suojaa kennorakennetta kuumilta ruutikaasuilta. En kyllä suosittele näin väkivaltaisia keinoja käytettäväksi, mutta tässä tilanteessa se auttoi, mutta väärin tehtynä se voi vioittaa pahoin vaimenninta. Nykyään en enää jätä putsaushommia kerran puoleenvuoteen, vaan suoritan sen aina asettakin putsatessa, eli joka kerta kun olen käynyt ampumassa. Asetta putsatessa kannattaa vaimennin irrottaa aseesta, sillä lähes aina sen sisälle jää nukkaa, jos käytetään esim. putsaukseen paperia (joka ei kyllä ole ainakaan omasta mielestäni se kaikkein paras, muttei huonoinkaan vaihtoehto).

Testiin
Itse testi suoritettiin, ehkä liian pienellä patruunaotannalla, mutta perusidea selviää näinkin. Vaimenninhan ei vaimenna kuin laukausmelun, ei siis luodin aiheuttamaa nopeudesta johtuvaa melua. Siksi patruunoiden tulisi olla parhaan lopputuloksen saamiseksi alle äänennopeuden lähteviä. Äänennopeus taas riippuu ilman lämpötilasta. Pakkasella se laskee ja lämpimällä taas nousee. Eli kesällä vaimentunut patruuna ei välttämättä vaimennu talvella, jos sen lähtönopeus on niin "hilkulla", että ilman lämpötila muuttaa sitä. Tämän takia äänenvaimenninpatruunat on ladattu n. 315 m/s lähtönopeuksiin. Tietysti vaimennin on hyödyllinen varuste metsästettäessäkin, jolloin laukausmelu jää pois ja ainoastaan luodin aiheuttama jää jäljelle. Auttaa ainakin kuuloaistin säilymistä jollakin tavalla. Onhan kyllä kotimainen patrunatehdas Lapua kehittänyt n. 315 m/s lähtevän metsästyspanoksen, Scoremaxin, jolla "hiljainen metsästys" onnistuu. Testiin otin kahta kotimaista patruunalaatua; Lapua Masteria ja Hollow Pointia. Toinen on peruspaukku ja toinen n. 410 m/s "kirmaava" metsästyspaukku. Luodinlähtönopeuksia en pystynyt mittaamaan, joten täytyy luottaa valmistajaan. Äänenvaimenninpatruuna olisi ollut mukava myös testissä, mutta kun olivat päässeet loppumaan patruunavalikoimastani. Itse melun määrä mitattiin korvakuulolta, joka vielä oli kohtalaisen hyvä, testaajan nuoresta iästä johtuen. Aseena oli Sako P 94 S, joka on peruskäyttöön tarkoitettu pienoiskivääri ja kaikkein tärkein asia oli se, että siinä oli jo valmiina vaimentimen kierteet. Ammunta suoritettiin tuelta ja samalla mitattiin kasan koko ja vaimentimen vaikutus siihen sekä osumapisteeseen.

Ammuntatunnelmia
Aloitin ammunnan Masterilla, jolla on ammuttu myös aseen pienin kasa. Ilman vaimenninta ammuttaessa kuului pelkästään ruudin räjähtämisestä tuleva melu, ei siis luodin aiheuttamaa. Mutta kun ammuin Hollow Pointilla kuuluivat molemmat äänet ja korvassa alkoi tuntua jo, että se on liian kova ääni paljon kuunneltavaksi. Tässä pieni muistutus, että pienoiskiväärilläkin ammuttaessa on käytettävä aina kuulonsuojaimia, jos asetta ei ole vaimennettu ja käytetä oikeanopeuksisia patruunoita! Sillä varsinkin jos ammutaan enemmän kuin muutama laukaus, on kuulo aina vaarassa, vaikka piekkarin ääni tuntuisi kuinka pieneltä hyvänsä verrattuna esim. haulikkoon. Kun aseeseen kierrettiin vaimennin kiinni ja lippaaseen Mastereita, kuului ammuttaessa ainoastaan Sakon iskuripiikin aiheuttama ääni ja luodin osuminen tauluun. Hyvin vaimennettuna mikä tahansa ase on todella hiljainen. Hollow Pointilla kuului ainoastaan luodin aihettama melu, joten vaimennin toimi jälleen oikein. Mutta se oli kuin paluu todellisuuteen, kun hiljaisuus muuttui jälleen meluiseksi.

Tuloksia
Vaimentimen tarkkuutta parantavia ominaisuuksia tutkittiin myös testin yhteydessä, kuten edellä mainittiin. Oli jo lähes varmaa, että patruunoiden käynti paranee käytettäessä vaimenninta. Ja niin ne paranivatkin. Suurimman yllätyksen teki Lapuan Hollow Point jonka paras kasan koko oli ilman vaimenninta 20 mm viidellä laukauksella 50 metriin, ja käytettäessä vaimenninta paras kasa oli vain 6 mm! Todella suuri pudotus, varsinkin aikaisempien kokeiden perusteella Hollow Pointin ei olisi pitänyt käydä alkuunkaan näin pieniä kasoja, olisiko erä ollut eri, sitä en tiedä, koska aikaisempien ammuttujen patruunoiden laatikoita ei ollut tallessa. Masterilla tulokset olivat sekä vaimentimella, että ilman 13 mm. Samalla tutkittiin osumapisteen muuttumista vaimentimen kanssa. Tästä nyt ei tullut täysin selvää linjaa, sillä osumapiste oli sama Hollow Pointilla ja Masterilla se laski pari senttiä. Hollow Pointin tulokseen luultavasti vaikuttaa sen huomattavasti suurempi lähtönopeus verrattuna Masteriin. Mutta kokemuksen perusteella, osumapiste laskee muutaman sentin lähes jokaisella patruunamerkillä.

Mitä tästä opimme?
No, ainakin sen, että vaimennin saattaa antaa aseen käynnille uuden edellytyksen ja toiseksi se, että osumapisteen muuttuminen selviää vain itse kokeilemalle, kullekin patruunamerkille ja erälle erikseen. Jos omistat vaimentimen, niin käytä sitä ihmeessä, missä tahansa ampumisessa, näin ainakin vältät ennenaikaista kuuroutumista. Ainakaan testin aikana, eikä vastaan ole osunut tilannetta, jossa siitä olisi ollut haittaa.

© Jani Suominen