Tulosta

Kronos PO 4,5-13x56



Mikä onkaan herättänyt enemmän keskustelua ampujien keskuudessa optisista tähtäimistä puhuttaessa, kuin idästä tuodut tai ostetut mallit. Aasian maissa valmistetut tuotteet ovat varmasti jokaiselle ampujalle tuttuja, mutta venäläinen optiikan laatu ja ominaisuudet ovat jääneet varmasti monelle huhu ja kuulopuheiden varaan. Asesivut.net sai tilaisuuden testata yhtä venäläistä kiikaritähtäintä.
Kronos

Venäläinen optiikka on aina puhuttanut ampujia. Sen kiistattomimpiin etuihin kuuluu mm. edullinen hinta. Niitä on tuotu jo vuosien ajan rajan yli, yleensä toreilta ostettuina. Tuolloin on kuitenkin voinut tyystin unohtaa takuu asiat ja mahdollisten valmistusvirheiden korvaukset. Nämä kun on totuttu saamaan länsimaista tuotetta ostaessa. Mutta löytyy venäläiselle optiikalle maahantuojakin Suomesta - Veika Oy. Heiltä testiin lähetettiin Kronos PO 4,5-13x56 -kiikaritähtäin.

Alkutuntuma tähtäimeen
Ensimmäinen havainto tähtäimestä oli sen iso koko. 56 mm etulinssi kasvattaa luonnollisesti tähtäimen kokoa, mutta painoa sillä on huomattavan paljon - 700 g, johtuen tähtäimen valmistusmateriaalista - erikoiskevytmetalliseoksesta. Ehkä hieman vanhahko ”muotoilu” ja tekninen toteutus ovat aiheuttaneet sen, että runko alkaa nousta etulinssiä kohti jo lähes säätörummun kohdalta. Tämäkin nostaa painoa hieman ylöspäin. Painoa ei kuitenkaan kannata pelästyä, sillä siitä voi olla monessa tapauksessa hyötyäkin. Kevyemmästä aseesta saadaan huomattavasti tasapainoisempi ja helpommin ammuttava painon nousun myötä. Kaiken lisäksi paino vielä osuu hyvin lähelle aseen keskikohtaa tasapainottaen kokonaisuutta. Tosin jos tarkoituksena on ollut saada aikaiseksi mahdollisimman kevyt kokoonpano, ei tämän tyyppisen kiikaritähtäimen asennus ole kovinkaan järkevä vaihtoehto.
Kronos

Se mikä tekee tästä kiikaritähtäimestä poikkeavan länsimaalaisiin kilpailijoihin verrattuna, on suurennus kertoimen säätö mahdollisuus. Lähes suurin osa markkinoilla olevista 56 mm kiikaritähtäimistä ovat kiinteä suurenteisia. Suurennoksen säätömahdollisuus avaa portit moneen erilaiseen toimintaan. Esimerkiksi metsästyksessä voi käyttää pienintä 4,5 kertaista suurennosta ja radalla suurinta 13 kertaista. Kronoksen kanssa ei tarvitse tyytyä valmistajan määrittelemään kompromissiin suurennuksen suhteen, vaan ampuja voi käyttää haluamaansa suurennusta.

Ominaisuudet
Testiin saatu kiikaritähtäin oli siis numeroarvoiltaan 4,5-13x56. Kronos on valmistettu erikoismetalliseoksesta. Tähtäin on hyvin painava, kuten jo edellä todettiin. Tähtäimen pituus on kuitenkin hyvin normaalia luokkaa kyseisten tähtäinten joukossa. Pituutta Kronokselle on kertynyt 385 mm. Näkökenttä on luonnostaan hyvin avara, johtuen suuresta etulinssistään. Asteina valmistaja ilmoittaa näkökentäksi 4,5 kertaisella suurennuksella 4,4 astetta ja 13 kertaisella 2 astetta. Matkaa ei mainita, mutta luultavasti se on 100 m. Silmän etäisyys tähtäimestä on varsin lyhyt - 65 mm. Rungon paksuus on Kronoksessa perinteinen tuuma, eli 25,4 mm. Jos jotkin kiikaritähtäinten valmistajat vielä kehoittavat olemaan käyttämättä tähtäintään kovassa pakkasessa, niin Kronoksen kohdalla ei tuota kehoitusta ole. Käyttölämpötilaksi sallitaan nimittäin -45 - 40 astetta oC.

Tähtäimen ristikkona toimii ns. tolpparistikko, jossa keskellä ristikon muodostavat kolme tolppaa. Ristikkoa säädetään käsinkierrettävistä säätörummuista, joista sivusäädön rumpu sijaitsee perinteisestä poiketen vasemmalla puolella. Ristikkoa säätäessä kuva pysyy paikallaan, mutta ristikko liikkuu. Rummut pystyy ”nollaamaan” aseen kohdistuksen jälkeen löysäämällä osoitinrenkaan ruuvit ja kääntämällä arvo osoittamaan nollaa. Näin myöhemmin muutetut säädöt on helppo palauttaa alkuperäisiksi. Sivusäädön ruuvi sijaitsee tavallisesta poiketen tähtäimen vasemmalla puolella. Suurennusta säädetään normaaliin tapaan kiertämällä säädintä ”okulaarin” puolelta. Tähtäinristikko suurenee suurennuksen noustessa. Tästä voidaan päätellä, että ristikko sijaitsee suurentavien linssien jälkeen, ikään kuin ”zoom kamerassa” olisi ristikko objektiivin edessä. Ennen suurennuksen säätöä sijaitsee myös näön korjauksen säätö. Säädön pystyy suorittamaan -3 ja +3 välillä. Parallaksin säätöä tähtäimestä ei löydy.
Kronos Kronos

Tähtäimen mukana seuraa myös hieman ”lisävarusteita”: linssin suojukset ja silmäkartio. Lisäksi mukana tulee vielä englanninkielinen ohjevihkonen. Veikalla on myytävänä myös Kronoksen valmistamia omia kiikarinjalkoja - matalat ja korkeat.
Kronos

Tähtäimen kiinnitys
Kronoksen 56 mm etulinssi asettaa joitain vaatimuksia kiikarinjaloille, niiden on oltava tarpeeksi korkeat, ettei tähtäin osu aseen piippuun. Kuitenkin suurin osa jaloista on mitoitettu niin, että ohut piippuiseen aseeseen 56 mm tähtäimen kiinnitys onnistuu. Mainittakoon tässä, että kummallakin Kronoksen jaloilla asennus onnistuu helposti. Kiinnitysjalkojen on oltava lisäksi tarpeeksi tukevat, jotta ne pystyvät kannattelemaan painavaa tähtäintä. Ainoa hankaluus testin tähtäintä kiinnitettäessä oli ”kiinnityspinta-alan” lyhyys. Ristikon säätörummun edessä on 20 mm levyinen kiinnityspiste ja takana hieman vajaa 40 mm. Tästä syystä tähtäintä ei tahdo saada kiinni esimerkiksi normaaleilla jaloilla hirvilailliseen aseeseen. Asennusta helpottaisikin taakse tai eteenpäin kallistetut jalat, jollaiset esimerkiksi Kronoksen korkeat jalat ovat. Suorilla jaloilla asennus onnistuu lähinnä lyhytlukkorunkoisiin aseisiin, pienoiskivääreihin ja yhtenäisiin kiskoihin.

”Neliö-testi”
Eräs kiikaritähtäimien laadusta kertova ”mittari”, on suorittaa tähtäimelle ns. ”neliö-testi”. Testissä liikutetaan kiikaritähtäimen ristikon säätöruuveja jokaisen laukauksen jälkeen, kiertäen samalla neliön muotoista kehää. Jokaisella kierroksella ammutaan yksi laukaus per kulma. Kierroksien jälkeen, mikäli kiikaritähtäimessä on kaikki kohdillaan, pitäisi paperilla olla neliön nurkissa pienet tiukat ”kasat”. Mikäli osumat ovat pitkin taulua, eivät säädöt pysy paikoillaan tai säätöjen siirtymät ovat epätasaisia. Testin jälkeen tai ennen sitä on hyvä ampua muutama tarkistus kasa, jotta aseen sen hetkinen käynti kyseisellä patruunalla selviää. Ei ole nimittäin mitään järkeä ampua testiä patruunalla, jonka käynti aseessa muistuttaa lähinnä haulikon roiskaisua. Samalla nähdään minkä suuruisia kasoja pitäisi neliön nurkista löytyä.

Testikalusto
Ensimmäinen tehtävä ennen ammuntoja, oli miettiä sopivat aseet testiä varten. Kuten jo edellä mainittiin, ei Kronoksen asentaminen ole kovin yksinkertaista kaikkiin aseisiin - ilman ”erikoisjalkoja”. Ensimmäisenä mieleen tuli pienoiskivääri, johon tähtäin sopisi varmasti. Käytetään siis ainakin sitä. Pienoiskiväärin etuihin kuuluu olematon rekyyli. Tämän ansiosta testien ampuminen on helppoa ja ampujan virheet ammuttaessa pienenevät. Lisäksi rekyyli ei vaikuta tähtäimen säätöihin. Tosin kestävyys on eräs tärkein ominaisuus kiikaritähtäinten ominaisuuksissa, mutta ei tässä testissä ollutkaan tarkoitus hajottaa tähtäintä, vaan tutkia sen ominaisuuksia. Pienoiskivääri on taas siinä suhteessa huono ase, koska sillä ei pysty ampumaan enää kovin tarkasti ja luotettavasti yleiseen 100 metriin saakka. Tuuli ym. ominaisuudet vaikuttavat liikaa tuloksiin. Oli siis löydettävä toinenkin testiase.

Kuin sattumalta löytyi jo kauan palvellut Valmet rihlakko, jonka päällä komeili yhtenäinen 11 mm -kiikarinkiinnityskiila. Aseessa oli alhaalla .222 Rem. -kaliiperin piippu ja päällä perinteinen .12 kaliiperinen haulikon piippu. Tässä oli oiva ase pidemmällekin matkalle. .222 Rem. tarjoaa suoralentoisena kaliiperina luotettavat osumatulokset 100 metriltä, mikäli tuuli ei riepottele luotia lennon aikana.

Pienoiskiväärinä käytettiin tuttua ja turvallista Sakon P 94 S, joka tarkkana aseena tarjoaa hyvän pohjan testata kiikaritähtäimen ominaisuuksia 50 metrillä. Aseessa oli valmiina kiinnitettynä Sakon omat alumiiniset pienoiskiväärin jalat. Sakon luettelon mukaan jalkoihin voidaan asentaa enintään 56 millinen kiikaritähtäin, mikäli käytössä on ohutpiippuinen ase. No, nythän senkin voi kokeilla. Heti kättelyssä selvisi, että mikäli näin isolla objektiivilla varustettu tähtäin halutaan saada aseeseen kiinni, täytyy aseen takatähtäimen väistyä kiikaritähtäimen tieltä. Ei kun ruuvimeisseli käteen ja tähtäin irti. Operaatio ei ollut kovinkaan monimutkainen Sakon tapauksessa. Nyt koittikin jännittävät hetket, sillä jalat vaikuttivat liian matalilta Kronokselle. Kronos jalkojen alaosien päälle lepäämään ja kurkistetaan objektiivin ja tähtäimen väliin. Tähtäin kiinni piipussa. Mutta, ei vielä luovuta toivosta. Kun kiikaritähtäin puristetaan, toisin sanoen ruvataan paikoilleen kiinnitysjalkojen renkaisiin, saattaa tähtäin hieman nousta. Onhan Kronos varsin etupainoinen ja ilman kiristystä asia ei selviä. Kun ruuvit oli renkaista ruuvattu kiinni, tarkasteltiin jälleen tähtäimen ja piipun väliä. Nyt siellä olikin todella mitätön valon pilkahdus tähtäimen ja piipun välissä, mutta kosketusta ei enää ollut. Jalkoihin siis voi asentaa juuri ja juuri 56 millisen tähtäimen. Väliä jää sen verran, että väliin saa paperin palan.
Kronos

Rihlakossa päätettiin käyttää Kronoksen omia matalia jalkoja. Jaloissa on säätömahdollisuus kiikaritähtäimen kiinnitysuran leveydelle. Alkuperäisesti se on noin 11-14 mm, mutta maahantuoja voi jyrsiä leveyttä lisää esimerkiksi 17 mm kiilaa varten. Lisäksi jalkojen runkoon on tehty urat avotähtäin käyttöä silmällä pitäen. Tosin siinä tapauksessa tähtäimen objektiivin koko ei voi ylittää paljoakaan 20 mm. Kronoksen jalat ovat sen verran korkeat, että niillä asennus onnistuu varmasti, mikäli kiinnityskisko sijaitsee piippua ylempänä tai korkeintaan samalla tasolla. Tähtäintä kiikaritähtäimen alle ei saa kuitenkaan mahdutettua. Rako kun on 5 mm luokkaa. Rihlakkoonkin tähtäin sopi juuri ja juuri. Jalat jouduttiin nimittäin asentamaan säätörumpujen runkoon kiinni. Edessähän ei kiikarin rungossa säätövaraa olekaan, takana sitä olisi hieman ollut, mutta leveämmälle jalkoja ei voinut asentaa. Kronos kun täytyy asentaa melko taakse, sillä silmäväli on vain 60 mm, joka on varsin vähän varsinkin suuri rekyylisille aseille. Jalkojen kiinnityksessä aseeseen täytyy käyttää jalkojen mukana seuraavaa omaa avainta.

Kronos käytössä
Ensimmäiseksi Kronosta kokeiltiin pienoiskiväärillä. Heti ensimmäiseksi tuli havaittua, ettei tähtäimen kuvaa saanut tarkaksi 50 metriin suurimmalla mahdollisella suurennuksella. Tuolloin olivat joko tausta tai ristikko terävät, mutta eivät yhtäaikaa. Kun suurennusta kiersi hieman pienemmäksi, ehkä arvoon 8, tarkentui kuva kelvolliseksi lyhyemmällekin matkalle. Suurennuslukujen välissä ei ole lainkaan väliarvoja, tästä syystä arvio suurennussuhteesta. Kronoksen kuva on varsin kelvollinen. Ehkä hieman poikkeavasti koin 13 kertaisen kuvan parempilaatuiseksi kuin 4,5 kertaisen kuvan. Koska Kronoksen kuvan suurentaminen tapahtuu keskusta voittoisesti, olivat kuvan reunat ”pehmeät”, ts. sumeat pienillä suurennuksilla. Kun suurennusta kiersi suuremmaksi eivät sumeat alueet mahtuneet enää kuva-alaan ja kuva oli melko terävä kauttaaltaan. Ei kuva epäterävä ollut pienilläkään suurennuksilla, vain reunojen ”pehmentyminen” näkyi joistakin kulmista katsottuna. Reunojen pehmeys on varsin yleinen ongelma ”zoom optiikassa”. Keskiosa oli kuvassa erittäin terävä pienillä suurennuksilla. Kuva oli ainakin testiyksilössä väriltään hieman kellertävä, mutta ei mitenkään merkittävästi.

Ennen varsinaista ammuntaa siirsin ristikon täysin keskelle kuvaa. Tämä tulisi tehdä aina ennen kiikarin kohdistamista. Tämän jälkeen ristikon karkea kohdistus piipun kautta suuntaamalla. Ihme ja kumma, osumapiste sijaitsi ensimmäisen ammunnan jälkeen aika tarkasti ”nolla kohdassa”. Tämän jälkeen alkoi varsinainen neliö testin ammunta. Ammunnassa ensimmäinen laukaus ammuttiin säätimien osoittaessa nollaa. Seuraavaa laukausta varten osumapistettä siirrettiin kuusi ”napsua” oikealle, eli kiikaritähtäimessä ja kuvassa ristikko siirtyi vasemmalle. Jälleen laukaus jonka jälkeen osumapistettä siirrettiin ylös kuuden napsun verran. Nyt ristikko siirtyi fyysisesti alaspäin. Jälleen laukaus ja osumapistettä siirrettiin kuusi napsua vasemmalle, eli ristikko siirtyi oikealle. Tämän jälkeen laukaus ja osumapistettä jälleen kuusi napsua alaspäin, jolloin oltiin taas lähtöpisteessä. Tätä kierrettiin viiden kierroksen verran, jonka jälkeen ainakin teoriassa pitäisi taulusta löytyä neljä viiden laukauksen kasaa. Ja niin löytyikin.

Taulusta löytyi neliö testin ammunnan jälkeen neljä pientä kasaa. Ammuin vielä tarkistukseksi yhden kasan ”normaalisti” tauluun ja tuloksena oli siisti viiden laukauksen 10 mm nippu. Patruunana oli edullinen Lapuan Super Club. Ammunnassa käytettiin lisäksi äänenvaimenninta. Olkoon tästä eteenpäin ammunnan lähtöpaikka A ja loput pisteet luonnollisesti B, C ja D. Kohdan A:n kasa oli kooltaan 12 mm. Siitä oli kohtaan B matkaa 84 mm. Mittaus suoritettiin kasojen keskikohtien väliltä. B:n kasa oli kooltaan hieman suurempi 27 mm. Siinä oli selvä karkulainen vaakasuorassa kasasta oikealla puolella. Syy jäi epäselväksi, johtuiko se patruunasta, ampujasta, vai kiikaritähtäimestä. B:n ja C:n väli oli 89 mm. C:n kasa oli kooltaan 14 mm. C:n ja D:n väli oli 82 mm ja D:n kasa oli kooltaan sekin 14 mm. D:n ja A:n väli oli 86 mm. Keskimääräinen osumapisteen siirtymä oli siis noin 85 mm luokkaa kuudella napsulla. Yksi napsu oli siis noin 14,2 mm 50 metrillä. Ohjevihkosessa oli maininta osumapisteen siirtymisestä 1,2 tuumaa yhdellä napsulla. Matkaa ei kuitenkaan ole ilmoitettu. Maahantuojalta saadun tiedon mukaan, yksi napsu vastaa 2 cm siirtymää sadalta metriltä. Osumat tuntuivat kuitenkin siirtyneet hieman enemmän pysty suunnassa, mutta tältä matkalta ero on kuitenkin varsin mitätön. Kronoksen osumapisteen siirtymä yhdellä napsulla on eräs poikkeus, joka erottaa sen kilpailijoistaan. Siirrot ovat karkeita, mutta ei tästä ole haittaa mikäli osumapistettä ei ole tarkoitus saada millin tarkkuudella kohdilleen. Pitkällä matkalla siirtymä luonnollisesti kasvaa ja saattaa jo aiheuttaa vaikeuksia osumien saamiseksi haluttuun kohtaan. Miksi suunnittelussa on päädytty näin karkeisiin säätöihin, on vaikea sanoa. Ehkä kiikariin on haluttu tehdä mahdolliseksi nopea osumapisteen vaihto, jollainen voi tulla kysymykseen nopeissa tilanteissa. Sotilaskäytössä tuosta voisi olla apua, samoin isoja metsän eläviä metsästettäessä.

Toinen koeammunta
Toinen ampumakerran suoritin pidemmältä matkalta ja eri aseella. Kuten jo edellä kerrottiin, kiinnitettiin Kronos rihlakkoon saman merkkisillä jaloilla. Kiinnitys sujui ongelmitta. Ammunta olikin ongelmia täynnä. Ensimmäistä kohdistuskasan ampumisen jälkeen yllätys oli todella suuri - ei yhtään osumaa pahvissa. Pahvikin oli kooltaan sentään 1m x 1m. Seuraavaksi kokeilin ampumista pahvin alalaitaan. Jälleen kolmen laukauksen jälkeen taululle, eikä vieläkään reiän reikää koko taulussa. Patruunoiden säästämiseksi kokeilin ampumista 25 m päästä, jossa reikä saatiinkin pahvin ylälaitaan. Kaikki osumat olivat menneet siis reilusti yli. Kun ero tähtäyspisteestä ja osumista mitattiin ja kerrottiin se karkeasti neljällä, huomasin että kiikarin säätövara loppuu kesken. No, korkeussäätö äärilaitaansa, eli kuvassa ristikko nousi aivan ylös. Nyt oli jo toiveikkaammat odotukset saada osumat sadankin metrin päästä tauluun. Kolme laukausta ja vihdoinkin taulusta löytyi kolme reikää, mutta kylläkin reilusti korkeammalta kuin täyhtäyspisteestä. Nyt oli kuitenkin edellytykset suorittaa samanlainen neliö testi kuin 50 metriltäkin. Ennen testin ammuntaa otettiin esille myös hirvikuvio, myöhempiä pimeän havaintoja varten. Samalla kiikutettiin myös oikean jäniksen värinen jänistaulu 100 metrin. Ennen testin ampumista yritin painaa myös mieleen kuinka hyvin kuvat näkyvät luonnossa kiikarin lävitse katsottuna. Mukana oli myös kamera, jota käytettiin apuna pimeän tulon havaitsemisessa ja muuttumisessa. Ennen ammuntaa kameran valoitusmittari antoi luvuiksi 80 mm/ 5,6 -objektiivin läpi 1/250 s. ja F5,6. Joten valoisuus oli vielä aivan normaali. Ilma oli pilvinen mutta lähes peilityyni. Pakkasta oli noin 13 astetta.

Neliö testin ammunta sujui muuten samalla lailla kuin pienoiskiväärilläkin, mutta napsuja oli tällä kertaa 10 kappaletta ja kierroksia ammuttiin kolme. Joten jokaisesta kulmasta pitäisi ammunan loputtua löytyä kolmen laukauksen kasa. Ennen ammuntaa siirsin tähtäyspisteenä toimineen taulun vielä ison taulun vasempaan alalaitaan, jotta osumat varmasti menevät tauluun. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kävin tarkistamassa että osumat löytyvät taulusta. Ja löytyiväthän ne. Kauniissa neliön muodossa. Kun toinenkin kierros oli takana päin, kävin jälleen katsomassa tuloksia, edelleen ihan siistissä neliön muodossa. Kolmannen kierroksen jälkeen katsoin jälleen kameran antamia valoitusarvoja. Valoitusaika olikin tippunut jo arvoon 1/10 s. F5,6, joten ilta alkoi hämärtyä, vaikkei sitä vielä ihmissilmin kunnolla huomannutkaan.

Neliö testin mittaukset suoritettiin jälleen kasojen keskikohdista ja kasojen koot mitattiin osumien keskeltä keskelle. Olkoon A jälleen lähtöpaikka. Kiertosuunta oli jälleen vastapäivään alkaen vasemmalta alhaalta. A:n kasa oli kooltaan 53 mm. Etäisyys A:sta B:hen oli 280 mm. B:n kasa oli kooltaan 19 mm ja siitä etäisyys C:hen oli 315 mm. C:n kasa oli 43 mm ja etäisyys D:hen 285 mm. D oli kooltaan 28 mm ja etäisyys A:han oli 320 mm. Oli ilahduttavaa huomata ettei ristikon asento lähes ylälaidassa muuttanut siirtymää. Tälläkin kertaa oli havaittavissa yläsiirtymän olevan suurempi, mutta niinhän tapahtui myös edellisellä kerralla. Samoin hieman kovempi pakkanenkaan ei kiikaria haitannut. 10 napsun siirtymäksi saatiin keskimäärin tasan 300 mm, joten yksi napsu oli 30 mm. Ennen ”tauolle” siirtymistä katsoin vielä valotusarvot jotka olivat 1s. F5,6. Kiikarin läpi katsottuna eroa ei päiväsaikaan ollut.
Kronos

Pimeä testi suoritettiin kiikarille siitä syystä, että usein juuri 56 millisiä myydään ns. peurakiikareina, joissa markkinoidaan olevan paljon valovoimaa. Päätin testata onko Kronoksen putkessa valovoimaa, vaikkei sitä liiemmin luvata olevankaan. Mitään verrokki kiikaria ei mukaan otettu, vaan arviointi suoritettiin silmämääräisesti ja kameran valotusmittaria apuna käyttäen. Se kun pystyy havaitsemaan valon heikkenemisen huomattavasti tarkemmin kuin ihmissilmä. Nuotio pystyyn ja makkaraa paistamaan.

Noin vartin päästä kävin jälleen mittaamassa arvot: 2s. ja F5,6. Ennen silmällä tapahtuvaa arviointia oli syytä seistä hetki pimeässä, jotta silmät siihen tottuivat. Suoraan nuotion valosta lähtiessä kaikki kun näytti jo hämärältä, mutta pupillien laajennuttua alkoi ympäristökin hahmottua tarkemmin. Tässä vaiheessa alkoi jäniksen havaitsemisessa olla ongelmia paljaalla silmällä, mutta kiikarilla sen vielä hahmotti lumipenkasta. Hirvi näkyi edelleen hyvin niin paljaalla silmällä kuin kiikarillakin. Seuraavan kerran kävin noin kymmenen minuutin kuluttua mittaamassa arvot ja arvioimassa näköhavainnot. Nyt jänistä ei olisi enää erottanut maastosta, jollei olisi tiennyt missä se on. Hirvestä vielä havaitsi kiikarilla katsottuna kaiken, mutta paljaalla silmällä katsottuna sitä ei välttämättä olisi havainnut. Jo tässä vaiheessa selvisi, että ainakin testiyksilössä oli aineksia hämärälläkin tapahtuvaan ammuntaan.

Koska pilkkopimeys näytti uhkaavasti tulemisen merkkejä, menin heti noin kymmenen minuutin kuluttua mittaamaan valotusarvot. Nyt oli jo niin pilkkopimeää, ettei sadan metrin päässä olevaa hirvikuviotakaan erottanut maastosta ollenkaan. Kiikarillakin katsottuna kuviosta näkyivät ainoastaan ääriviivat, eikä eläintä olisi pystynyt tunnistamaan varmasti. Kameran arvot olivat 10s. ja F5,6. Oli siis aika lopettaa testien teot.

Hämärätestaaminen kuitenkin todisti että kiikarilla on helppo havoinnoida ainakin suuret kohteet vielä helposti, kun paljaalla silmällä alkaa havaintojen teko jo tuottaa vaikeuksia. Optiikka ja valovoimaisuus ovat Kronoksessa kunnossa. Aivan viimeisillä kerroilla tuli huomattua, että noin 8 kertaisena parantui valovoima 13 kertaiseen verrattuna. Hämärän tullen oli pakko suurennuskerrointa siis hieman laskea, jonka jälkeen kuva muuttui jälleen ”valoisammaksi”.
Kronos

Lopuksi
Kronoksen testaaminen valaisi paljonkin itäisen naapurimme kiikaritähtäin teollisuudesta. Tosin tulokset koskevat vain tätä yhtä mallia ja periaatteessa jokainen tähtäin on oma yksilönsä. Aivan kuin muillakin kiikaritähtäimillä. Yksinkertaisesti voisi todeta että tähtäin ei poikkea ominaisuuksiensa ja laatunsa puolesta paljoakaan muista halvoista tähtäimistä. Toki Kronoksessa on joitain sellaisia ominaisuuksia, jotka poikkeavat yleisestä länsimaalaisesta linjasta. Joku voi kokea ne haitalliseksi. Rungon viimeistely ei ehkä yllä ihan länsimaalaiselle tasolle. Runkoa nimittäin koristi rumasti ja epätarkasti maalattu Kronoksen logo. Ilman sitä pinta olisi ollut ihan OK. Kuvissa näkyvä kiikaritähtäin on Veika Oy:n testikappale ja pinnaltaan kiiltävä. Uudet mallit ovat mattapintaisia. Paino saattaa olla jollekin käyttäjälle kompastuskivi harkitessa tätä mallia, mutta toisaalta toiselle se saattaa olla isokin plussa. Laaja näkökenttä auttaa liikkuvaan maaliin ammuttaessa ja valovoimaisuus on apuna hämärällä. Ainoa huono puoli koko testin aikana oli tähtäimen asennusongelmat, mitkä ovat korjattavissa korkeammilla Kronoksen tai eteen-/taaksepäin taivutetuilla jaloilla. Korkeammilla jaloilla olisi saattanut olla vaikutusta myös osumakeskipisteen laskuun viimeisen aseen tapauksessa. Mikäli niistäkään ei olisi apua, voi "korjaukseen" käyttää tähtäimen mukana tulevia messinkifolioliuskoja (0,1 mm ylöspäin). Liuskoja asentamalla kiinnitysrenkaisiin, saadaan kiikari piippulinjan suuntaiseksi. Hintaa Kronos 4,5-13x56 -mallilla on 125 euroa, joka on varsin kohtuullinen summa ominaisuuksiin nähden. Maahantuoja myöntää lisäksi tähtäimelle vielä 1 vuoden takuun.

Tekniset tiedot:
Suurennus: 4,5-13x
Näkökenttä: 4,4-2 astetta
Silmänetäisyys: 65 mm
Paino: 700 g
Pituus: 385 mm
Rungon halk. 25,4 mm
Hinta: 120 eur (2003)
Maahantuoja: Veika Oy

© Jani Suominen