Kiväärin etujalkojen vertailu
Etujalat ovat tulleet varmasti monelle tutuiksi ”armeijan harmaissa”. Siellä niitä on käytetty lähinnä
konetuliaseiden ammunnan vakauttamiseen. Ammunnan tukemiseen ne on suunniteltukin. Sain
testattavaksi kaksi suhteellisen uutta tulokasta etujalka rintamalla. Vertailussa olivat Oulun
Työstökeskuksen kiväärin-, sekä Eräliike Riistamaan maahantuoma Versa-Pod-etujalka.
Käyttömahdollisuudet
Kuten jo edellä todettiin ovat etujalat tulleet tutuiksi lähinnä sotilasaseiden seurassa. Etujalkoja on
käytetty sotilasaseissa jo vuosikymmeniä. Esimerkkejä ovat muun muassa talvi- ja jatkosodassa ja
myöhemminkin palvelleet Lahti-Saloranta ja Degtjarev (Emma) pikakiväärit. Koska etujalat olivat
hyödyksi sodassakin, niin mikseivät rauhankin aikana.
Etujalkojen käyttömahdollisuuksia on monia. Niistä on hyötyä niin metsästyksessä, kuin
tavallisessakin ammunnassa. Etujalkojen tuoma militarinen leima saattaa kuitenkin estää niiden
käytön, vaikkei mikään laki olekaan niitä vastaan. Vaikka tavalliseen kiväärin laitettaisiinkin etujalat,
eivät ne tee ainakaan minun mielestäni aseesta heti sotilaseen näköistä. Toki voin kuvitella sitä
supatusta selän takana metsällä, jonka etujalat aiheuttavat. Tämä on seurausta siitä, ettei jalkoja ole
yleisesti käytetty muissa kuin sotilasaseissa ja etujaloista tulee mieleen heti konetuliase.
Siviilipuolella jalat ovat suureksi avuksi. Voin vakuuttaa, että hyvin harva voi kirkkain silmin väittää
ampuvansa makuuasennosta vakaammin omien käsien tukemana, kuin etujalkojen. Jos näin väittää, ei
ole joko kokeillut jalkojen käyttöä, tai kokeiltavana ollut jalka on ollut heppoinen ”tekele”. Tästä
syystä esimerkiksi aseen koeammunta sujuu paremmin käytettäessä etujalkoja, mikäli käytössä ei ole
parempaa tukea. Täysin vakaata aseesta ei jalkoja käytettäessäkään tule.
Versa-Pod
Eräliike Riistamaan maahantuoma Versa-Pod jalka on valmistettu alumiinistä ja teräksestä. Jalasta on
kaksi mallia: matala ja korkea. Matalan mallin korkeus on säädettävissä välillä 23-30 cm ja
korkeamman välillä 39-60 cm. Korkeammalla mallilla ammuntaa voidaan suorittaa myös istualtaan.
Testin jalka oli matala malli. Jalan mukana seuraa kahdesta valittavasta kiinnitystavasta yksi.
Valittavissa on hihnalenkkiin tai UIT-kiskoon kiinnitettävä adapteri. Testiin saatiin hihnalenkkiin
kiinnitettävä malli.
Adapteri osa joka kiinnitetään aseeseen on eräänlainen urosliitiin, johon jalkojen naarasliitin
työnnetään sisään. Adapterissa on yhteensä neljä osaa, jotka on irroitettava, jotta adapterin voi
asentaa paikoilleen. Jalkojen ”kenkinä” toimivat kumitassut, mutta valittavissa on myös eräänlainen
lapio-osa lähinnä maastoammuntaa varten.
SAK-kiväärin etujalka
Oulun Työstökeskuksen valmistaman ja suunnitteleman jalan materiaalina on käyetty alumiina ja
terästä. Jalasta ei ole olemassa kuin matala malli, mutta sitä pystytään jatkamaan, ottamalla
kumitassut jalkojen pohjasta pois ja kiertämällä jatko-osa M8-kierteeseen kiinni. Näin korkeutta
saadaan aina 80 cm:iin asti. Perusjalan korkeus on säädettävissä välillä 20-30 cm.
Kiinnitysmahdollisuuksia on monia. Automaattisesti mukana seuraava kiinnitysväline on
pikakiinnitysadapteri, jossa vakiona on kiinnitysmahdollisuus hihnalenkin kiinnitystappiin. Muita
vaihtoehtoja joissa myös käytetään samaa pikakiinnitysadapteria ovat: kiinnitys UIT-kiskoon, Sako
m92 etukädensijassa oleviin reikiin Weaver-kiinnityskiskolla, lasikuitutukkiin kierre-elementin avulla
ja puuruuveilla.
Adapterista ei tarvitse irroittaa ainuttakaan osaa kiinnittäessä sitä aseeseen. Työkaluna tosin tarvitaan
kuusiokoloavainta, joka tulee jalan mukana.
Adapterien kiinnitys aseeseen
Koska testin molemmat jalat oli varustettu hihnalenkin kiinnitystavalla, vain sitä käytettiin.
Versa-Podin kiinnittäminen onnistuu ilman työkaluja, kun SAK-jalkojen kiinnittämiseen tarvitaan
kuusiokoloavainta. Versapodin adapteri koostuu neljästä osasta, joita ovat itse runko, hihnalenkin
läpi asetettava tappi, hihnalenkkiin kiinnitettävä osa ja eräänlainen ”mutteri”, jolla koko paketti
kiinnitetään yhteen. Huonona puolena Versa-Podin kiinnitystavassa ovat pienet ja helposti hukkuvat
osat, mutta adapterin ollessa aseessa kiinni, osat eivät pääse hukkumaan. Kiinnitys tapahtuu
asettamalla kiinnitystappiin siihen kiinnitettävä osa, jonka läpi laitetaan pieni tappi. Tämän jälkeen
asetetaan kiinnitystapissa oleva osa runko-osan sisään ja ruuvataan koko paketti kiinni. Vaikka
adapteri olisi kiinni aseessa, voi aseeseen kiinnittää kantohihnan, sillä ”mutterissa” on kantohihnalle
oma lenkkinsä.
SAK-jalan kiinnitys on sikäli yksinkertaisemppa, että pieniä hukkuvia osia ei tarvitse irroittaa.
Kiinnitys tapahtuu löysäämällä adapterin kyljessä olevat kaksi kierreosaa, joihin on upotettu
kuusiokolo kanta. Tämän jälkeen hihnatappi asetetaan adapterin sisään ja kaksi kierreosaa kierretään
kiinni kuusiokoloavainta käyttäen. SAK-jalankin adapteriin voi kiinnittää hihnan takaisin ja käyttää
voi samaa kiinnitystapaa kuin normaalistikin. Nimittäin adapterin edessä on pikakiinnitystappi.
Muut ominaisuudet
Molemmissa jaloissa on sektorin kääntömahdollisuus ammuttaessa. SAK-jalalle ilmoitetaan
sektorikäännöksi noin +/- 10o. Versa-podin kääntö on hieman enemmän silmämääräisesti
katsottaessa. Kallistumahdollisuus löytyy myös molemmista jaloista. Tässä osa-alueessa vie taas
SAK-jalka voiton hieman suuremmalla +/- 25o käännöllään.
Molemmat jalat ovat pikakiinnitettävää mallia. Versa-Podin adapteri työnnetään jalan sisään, johon
se lukittuu. SAK-jalan adapteri työnnetään ensin jalan päältä sisään, painetaan jalkoja asetta vasten ja
vedetään jaloista taaksepäin. Näin adapteri lukittuu paikoilleen. Versa-Pod irroitetaan painamalla
vapautusnapista ja vetämällä jalka pois. SAK-jalka irroitetaan painamalla jalan takaosassa olevaa
hieman jäykkää vapautusvipua (kuusiokoloruuvi) ja suorittamalla kiinnitysvaihe päinvastoin.
Molemmissa jaloissa jalan korkeus säädetään vetämällä jalan alaosasta jalkaa esille - eräänlainen
teleskooppirakenne. Kummassakin lukitus tapahtuu automaattisesti. Ainoastaan SAK-jalassa jalat
menevät takaisin automaattisesti jousen avulla painettaessa vapautusvipua. Versa-Podissa täytyy
ampujan työntää jalat takaisin sisään, joka on varsinkin makuulta ammuttaessa vaikea operaatio.
Versa-Podin jalkojen kääntö kuljetusasennosta käyttöasentoon sujuu hieman nopeammin kuin
SAK-jalalla. Versa-Podin molemmat jalat ”puristetaan” kämmenellä sisään päin jolloin lukitus
vapautuu ja käännetään käyttöasentoon. SAK-jalan molemmat jalat käännetään erikseen
käyttöasentoon. Kuljetusasentoon käännettäessä ei ajallisesti synny suurempia eroja. Versa-Pod
käännetään samalla tavalla kuin käyttökuntoonkin, mutta jalat eivät mene kuljetusasentoon kuin
tietyssä asennossa, joten ”nopeusetu” kariutuu siihen.
Ulkoasu
Kun jalkoja vertaa toisiinsa ulkoisesti, näyttää Versa-Pod paljon sirommalta kuin SAK-jalka.
Pintaviimeistely on tehty Versa-Podissa huolellisemmin kuin SAK-jalassa. Jälkimmäisessä on
näkyvissä runsaasti koneistuksen jälkiä varsinkin jalkojen yläosassa, jossa ne jäävät kylläkin osittain
piiloon asennettaessa jalat paikoilleen. Minua jäljet eivät haitanneet. Versa-Podin jalkojen pinta on
sileä kauttaaltaan, eikä koneistuksen jälkiä ole näkyvissä. Ainoastaan yksi pintavirhe jalasta löytyi,
virhe on mitä luultavasti yksilövika. Adapteriosan rungossa oli eräs kulma saanut hieman kolhuja jo
pinnoitus vaiheessa. Jälki oli ikään kuin sormella olisi koskettu puoli kuivaan maaliin.
Jalat käytössä
Käytössä Versa-Pod toimi niin kuin pitikin. Jalan asennuksesta löytyi niin hyvää kuin huonoakin.
Hyvää oli mahdollisuus asentaa jalat aseeseen ilman työkaluja sekä lähes täydellinen yhteensopivuus
kaikenlaisiin aseisiin, kun taas huonoa oli muutamat helposti hukkuvat pikkuosat adapterin
asennusvaiheessa, jotka eivät tosin pääse hukkumaan adapterin ollessa aseessa kiinni. Jalkojen
kääntäminen käyttöasentoon sujui vaivattomasti. Kallistukset ja käännöt sujuivat kevyesti, välillä
liiankin, sillä välillä tuntui, että jalat olisivat voineet olla joissain tilanteissa hieman jäykemmät.
SAK-jalat toimivat yhtälailla niin kuin pitikin. Asennus sujui helposti, mutta työkalun kanssa. Tosin
tällöin kiinnitys on varmasti pitävä. Joissakin aseissa täytyi kiinnityslenkintappia aukaista puoli
kierrosta, jotta adapterin sai kiinnitettyä. Muuten yhteensopivuus oli samaa takuu varmaa laatua kuin
Versa-Podillakin. Kääntäminen käyttöasentoon oli helppoa, muttei kuitenkaan aivan niin nopeaa kuin
Versa-Podilla - tosin ero on mitattavissa sekunnin murto-osissa. SAK-jalan hyvä puoli on se, että sen
jalat voi kääntää helposti kuljetusasennossa kumpaankin suuntaan tahansa. Versa-Podin jalat
kääntyvät helposti vain toiseen suuntaan jalkojen ollessa aseessa kiinni. Jalat eivät käänny helposti
hihnalenkin puolelta. Hihnalenkin voi tosin irroittaa adapterista kokonaan. SAK-jalassa oli sitä
omaan makuuni sopivaa jäykkyyttä ja jalat eivät turhia ”tutisseet”. Muutaman kerran testin aikana
lukitus petti käyttöasennossa. Lukitus on toteutettu ruuveilla, joissa on pyöreät päät, jotka
”loksahtavat” reikiinsä lukiten jalat paikoilleen. Jos lukitus pettää useasti voi kiinnitysruuveja kiristää
varovasti, tai asentaa ruuvit jalan vieressä oleviin reikiin, jolloin jalka ei pääse liikkumaan.
Molempien jalkojen mukana voisi tulla kumitiiviste tai vastaava, joka asennettaisiin adapterin ja aseen
tukin väliin. Sillä olisi naarmuja poistava vaikutus, varsinkin siinä tapauksessa, kun adapteria
siirrellään useasti aseesta toiseen. Toinen ratkaisu olisi ostaa lisää adaptereita, joita kumpaankin
myydään erikseen.
Lopuksi
Kumpikaan testin jaloista ei ollut täydellinen paketti. Kumpikin on laadultaan hyvää, ellei erinomaista
tasoa. Versa-Pod on hyvin teollisen tuotteen näköinen. SAK-jalan kaikki osat on koottu tavallisista
ruuveista ym. ja rakenne on helposti ymmärrettävissä, joten tavallinen huolto onnistuu helposti. Myös
omien osien kiinnitys onnistuu, kuten esimerkiksi kumitassujen tilalle tavallinen ruuvi talvea varten.
Versa-Podia eivät välttämättä kaikki uskalla mennä avaamaan.
Kummankin hinta asettuu samalle tasolle. Versa-Pod on vain kaksi euroa halvempi kuin SAK-jalka.
Versa-Pod maksaa 98€ ja SAK-jalka 100€. Rahoilleen saa kummassakin tapauksessa täyden
vastineen.
© Jani Suominen
