CZ-452 2E American .17 HMR



Testissä CZ –452 –2E American kaliiperissa .17 HMR (Hornady Magnum Rimfire)

Uutuus kaliiperi .17 HMR on saatavilla nyt testattuun CZ:an malliin 452 American ja malliin 452 Varmint. Samat aseet löytyvät myös kaliipereissa .22lr ja .22 WMR. Malli vaihtoehdoista valitsin itselleni mallin American, joka mielestäni oli muodoiltaan todella kaunis. Toinen vaihtoehto Varmint on hieman lyhyemmällä paksulla piippulla ja varmint tukilla jossa ei karhennuksia. Omani valitsin ulkonäön perusteella kuvasta, yhtään Americania kun ei ollut maassa. Maahantuojan kunniaksi on sanottava että tilauksesta ei mennyt kuin puolitoista viikkoa kun pyssy oli aseliikkeessä noudettavana. Hyvä !

Pieni selvitys patruunasta. Kyseessä on .22 WMR patruunasta muunnettu tuhoeläinpatruuna, joka lanserattiin markkinoille vuonna 2002. Jo vuoden jälkeen lähes kaikki asevalmistajat (jotka reunasytytyspatruunoille tarkoitettuja aseita valmistavat) ovat ottaneet kaliiperin valmistusohjelmaansa. Hylsynsuu on supistettu mitoiltaan kaliperiin .17 ja tulpaksi laitettu Hornadyn V-Max luoti jolle painoa on kertynyt ”mahtavat” 1.1g. Lähtönopeutta on n. 770-780m/s. Tätä kirjoittaessa ei Suomesta ole saatavilla muuta patruunaa kuin Hornadyn lataamaa. Jatkossa varmaan suomeenkin saadaan CCI:n 1.1g reikäpää luodilla lataamaa ja Remingtonin nähtävästi omalla tuhoeläinluodillaan lataamaa patruunaa. Odottaa voi, että joku tekee vielä kokovaippaluodinkin. Toistaiseksi ei moista ole näkynyt, eikä jenkki lehdistökään ole moisesta maininnut. Toivottavaa myös olisi, että nykyisen patruunan maahantuoja ja kauppiaat eivät hinnoittelisi patruunoita ihan pilviin. Patruunat maksavat kotimaassaan noin 8 $/50 kpl ja täällä n.19 € /50 kpl jopa 25:tä on pyydetty.

Vaikka Amerikasta tulee paljonkin joutavan päiväistä ”hömppäpömppää” niin tässä ovat suunnittelijat Hornadyllä onnistuneet loistavasti. Ei rekyyliä, pienehkö, suupamaus, tarkka ja tarkoitukseensa erittäin sopiva luoti. Tälle patruunalle, vaikka en ennustajaeukko olekaan voi ennustaa menestystä.

Pakettia avatessa huomasin Tsekkien päässeen täysin samalle tasolle paketoinnissa kuin esimerkiksi kotimaan Sako. Laatikosta paljastui aseen ja lukon lisäksi erittäin selkeä käyttöohjekirja, koeampumataulu ja takuukortti. Kaikki kunnolla suojattuina ja näin ollen myös ehjinä.

Ase edustaa mallisarjan Yhdysvaltoihin suunnattua mallia, ollen hyvin perinteisen näköinen suoratukkinen ja sulavalinjainen. Puu on kaunista pähkinäpuuta. Tukin karhennukset on tehty huolella eikä virheitä löytynyt. Ne muistuttavat custom työnä teetettyjä, mutta eivätköhän ole kuitenkin koneella tehdyt. Metalliosat ovat kauniisti kiillotetut ja sysimustaksi sinistetyt. Aseessa ei ole tähtäimiä, vain kiinnityskiila on jyrsittynä kehykseen (normaali pien.kiv. 11mm). Entisaikaan tsekki aseita vaivannut viimeistelyn puute on kuin tuuleen kadonnut. Ase on perinteinen pulttilukkoinen pienoiskiväärin konstruktio. Pulttilukko kahdella ulosvetäjän kynnellä ja mekaaninen ulosheittäjä. Mitoitukseltaan lukko näyttää vähintäänkin riittävän tukevalta, jopa ylimitoitetulta, mikä ei mielestäni ole yhtään hullumpi asia. Itselläni on myöskin Norincon 15-JW pienoiskivääri, jossa on käytetty tätä CZ:tan lukkoa mallina. Ja hyvin on toiminut itselläni yli kymmenen vuotta. Epäilemättä tällekin voi povata pitkää ikää. Lukon saa purettua putsausta varten ilman työkaluja. Laukaus on tämän tyyppiseen aseeseen mielestäni hieman turhan jäykkä, ehkä noin 2kg (ohjekirjassa säätöväliksi ilmoitetaan 14-18N). Uskoisin tämän johtuvan tämän aseen päämarkkina-alueen asetuksista. Mittaria ei käytössäni ollut. Laukaisunsäätö tapahtuu tukin ollessa irrotettuna jota en halunnut tehdä ennen ensimmäistä rata käyntiä. Lipas on 5 patruunan vetoinen ja teräksinen. Patruunat on helppo lipastaa, ilman irvistyksiä ja kiroiluja.

Aseeseen olin ajatellut laittaa jonkun varmint-kiikarin jossa suurennosta olisi saanut olla 5-20 tai 8-32 . Kaapista sattui ensihätään löytymään vain Tikan 3-9x40 putki. Asensin sen aseen päälle alumiinisilla pienoiskiväärinjaloilla . Ja voila, se sopii aseen muotoihin kuin nenä päähän. Olenkin ruvennut miettimään kiikaria, joka sopisi myös aseen muotoihin ja hylkäämässä ajatuksen ”muusinuijasta” aseenpäällä . Jaloista voi joku ajatella, että eivät kummoiset ole ja oikeassa ovat, vaan ei ole kummoinen rekyylikään . 1,1 grammainen luoti nopeudella 770m/s kun ei rekyyliä saa aikaiseksi .22lr:ää enempää, jos sitäkään .


oikealta >> .22lr, .17 HMR, .222rem, .30-06spr, .300 winmag

Testi päivä oli aurinkoinen lämpötilan ollessa +3 oC, sivutuulta noin 5 –8 m/s. Ampumaratana Mäntsälän kennel-ja metsästysseuranrata Hirvihaarassa, Mäntsälässä. Ampumamatkan ollessa 100m. Matka on tietoinen valinta ottaen huomioon 22 WMR:ä suorempi lentorata. Ammunta suoritettiin betonipöydältä hiekkapussituelta. Pelkäsin tuulen vaikuttavan epäsuotuisasti testiin, mutta en huomannut sen kummemmin vaivanneen tai aiheuttaneen poikkeamaa. Ammuin kolmen laukauksen kasoja, kunnes sain kiikarin kohdistettua. Asetta putsaamatta siirryin ampumaan testikasat. Taukoja pidin vain hillitäkseni itseäni, sillä niin tohkeissani olin tästä uutuus patruunasta ja aseesta.

Heti ensi laukauksilla patruuna ja ase osoitti kyntensä. Ei rekyyliä ja tarkkuutta riittävästi. Rekyylin vähyydestä johtuen maalin seuranta on helppoa, kun kuva ei missään vaiheessa ”katoa” kiikarista.

Päivän paras kasa oli 15 mm, huonoimman ollessa 38 mm:nen. Aseen jäykähkö laukaisu vaivasi useimmissa sarjoissa, aiheuttaen kärpäsiä useampaan sarjaan. Suurimmassa osassa kaksi laukausta oli aivan yhdessä kolmannen levittäessä kasaa. Sarjat ammuin laukausten välillä piippua jäähdyttämättä, joka ei kyllä kummoisesti lämmennytkään. Testiin oli käytössä 100 kappaletta paukkuja, joista piti vielä varisjahtiin jättää osa. (Tämän kaliperin paukut kun eivät ole joka aseliikkeen hyllytavaraa, mikä toivon mukaan paranee tämän kaliiperin aseiden yleistyessä.) Testissä ammuin n. 50 laukausta. Ase toimi testattaessa virheettömästi, eikä se itse asiassa ollut mikään yllätys, sen verran kauan on tätä asetta jo tehty eri kaliipereissa. Itselläni ei ole tietoa kuinka kauan 452 mallia on Tsekeissä tehty, mutta uskoakseni aika pitkään. Lastentaudit ovat karisseet jo aikoja sitten. Mitoitus aseessa on ainakin itselleni kohdallaan (omat mitat 180/95). Ja vaikka ase onkin siron oloinen, on sillä mukava ampua myös vapaalta kädeltä. Kesän tultua pitää kokeilla Metsästäjäliiton liikkuvaan peurakuvioon osumista.

Vaan mihin käyttöön asetta suomessa voisi ajatella käytettävän. Ensimmäiseksi tietenkin siihen mihin se on suunniteltukin eli tuhoeläinten ”metsästykseen”. Tähän se on mitä sopivin. Kunhan joku valmistaja rupeaa valmistamaan kokovaippaluotia, on ase hyvä valinta kaikkeen mihin nyt käytetään 22lr ja 22 WMR aseita. Tekeekö tämä sitten jotain paremmin kuin 22:set? Turvallisuuden ja maaliballistiikan osalta varmasti. Luotihan on tässä Hornadyn patruunassa hyvin herkästi hajoavaa mallia ja kun vauhtia on riittävästi, luodin kimpoamista tuskin juuri esiintyy. Suora lentoratakaan tuskin on haitaksi, joten eiköhän tällekin patruunalle oma käyttäjäkuntansa löydy. Aseesta en muutaman viikon kokeilun jälkeen keksi oikein mitään moitittavaa, kehumista sitäkin enemmän. Patruunakin on aseeseen mitä sopivin. Joten suomalaista isoa harrastelehteä lainaten voisi asian ilmaista. HYVÄ OSTOS. Hinta kun on aina kauppiaan ja asiakkaan välinen asia, niin en hintaa lähde arvailemaan. Omani olen jo maksanut joten sehän on ”ilmainen”.

Virkistusammunta osio. Uhrina venäläinen 2l limupullo.

Osumasta pullo otti ja hävisi tähtäin kuvasta palatakseen ilmalennon (n. metri ylös) jälkeen lähes lähtöpaikkaan.

Vedet levisivät ympäristöön ja pullo tyhjeni laakista. Pulloa tarkastellessa huomasin pullossa olevan useita luodin sirpaleita, joten luoti toimi juuri niin kuin se onkin suunniteltu.

CZ-452 2E American .17 HMR
Kaliiperi:
.17 HMR
Piipun pituus:
572 mm
Aseen pituus:
1020 mm
Paino:
2,8 kg
Lipas:
5 patruunaa

© Sami Markkanen
© Hornady (yksi kuva)
© Remington (yksi kuva)