Tulosta

Pienoiskiväärin patruunan ballistiset ominaisuudet


Otin tutkittavakseni pienoiskiväärin patruunan lentoradan. Matkaksi valitsin 100 m, mikä ei ole pienoiskiväärin päämatka (50 m), mutta kiinnostuksesta valitsin 100 m. Ajatus tämän asian tutkimiseen tuli patruunavalmistajien lataustietoja ja taulukoita katsellessa, joista ilmeni lentoradat ym. Yleensäkin ottaen olisi hyvä tietää patruunan lentorata aseessaan ainakin metsästystilanteessa, sillä turhat hudit ja haavoittavat osumat eivät ole kenenkään hyväksi. Esimerkiksi kukaan ei varmaankaan halua etsiä koko loppupäivää saalistaan, jota tuli haavoitettua, koska ei ollut ottanut selvää mitään luodin lentoradasta. Aluksi lentoradan selvittäminen tuntui hankalalta, mutta näin jälkeen päin ei se sen vaikeampaa ollut kuin tavallinen ampuminenkaan. Tämä on eräs mukava vaihtelu, jos olet jo kyllästynyt "tavalliseen räiskintään".

Testiin mukaan otin seitsemän eri patruunaa, jotka olivat: Eley Standard, Lapua Master, Lapua Scoremax, Lapua Standard Club, Lapua Subsonic, Sellior & Bellot Club ja Winchester Winner. Kuten jo ehkä huomasit, näistä vain yksi on metsästyspatruuna ja tämä johtuu siitä, että itse ammun todella paljon enemmän radalla kuin metsästän, siksi patruunat ovat nk. normaalinopauksisia patruunoita eli alle äänennopeuden lähteviä. Testin tein heti kun radalle oli ilmestynyt tarpeeksi paksu hanki. Tämä siksi että kotiradallani kuhisee kyykäärmeitä koko kesän, varsinkin juuri keskikesällä. Niitä kertyi edellisä kesänäkin saalislistoille muutama. Tämän takia en halunnut mennä kävelemään jalan korkuiseen heinikkoon, oli kumisaappaat jalassa tai ei. Mutta palataanpaas taas asiaan. Hanki siis helpotti testausta, koska nyt alusta oli tasainen eikä ojainen niin kuin kesällä. Yksi huono asia tässä on se, että ammunta tapahtuu yleensä kesällä ja niinpä testikin olisi pitänyt tehdä kesällä, mutta olkoon. Tämä vain siksi, että ammunnassa patruunan paineet ym. ovat erilaiset ammuttaessa talvella. Mutta voihan testin suorittaa erikseen kesälläkin, tai vaikka keväällä ja syksylläkin, jos haluaa tietää ilman lämpötilan vaihtelun vaikutuksen lentorataan.

Ja eikun ampumaan
Ammunnat suoritin Sako P 94 S pienoiskiväärillä eli tulokset ovat vertailtavissa vain saman aseen kanssa. Ampumataulu oli A4 kokoinen, johon oli tehty musta ympyrä, joka oli valkoinen keskeltä. Ympyrä sijaitsi paperin alaidassa ja osumat siis tulivat alle 100 metrin matkalla ympyrän yläpuolelle. Jokaisessa sarjassa ammutiin viisi laukausta ja poikkeama mitattiin ympyrän keskeltä kasan keskustaan. Ase oli siis aina säädetty käymään ympyrän keskelle jokaisella patruunalla erikseen. Kerrankin testin pääsi suorittamaan kunnollisessa säässä, sillä tuuli oli olematonta. Nyt tuloksiin pääsi vaikuttamaan ainoastaan ampuja. Kaikkein parhain ratkaisu oli ollut asettaa jokaiselle matkalle taulu samalla kertaa, mutta jouduin käymään aina kerran tauluilla sillä "taulutelineitä" ei ollut käytössä kuin kaksi kappaletta. Aseessa oli tietysti kiikaritähtäin virheiden minimoimiseksi.

Testin tulokset:

Eley Standard

Eley Standard oli testin ainoa patruuna, joka testatuilla matkoilla saavutti huippunsa vasta 75 metrissä (muut tekivät sen jo 50 m:ssä). Eleyn korkeuserot kasvoivat puolella (25 m => 75 m), mikä oli muihin verrattuna erilaista. Näistä tuloksista voi päätellä kuitenkin sen, että Eley ei tehnyt samaa kuin esim. Master eli ei tarvinnut niin korkeaa lentorataa. Eleyn lentorata on siis paljon "laakeempi" eli suuria pudotuksia ei ole.


Lapua Master

Lapua Master oli taas näitä vertailun suuren huipun saavuttajia (50 metrissä 105 mm). Muutenkin osumat olivat korkealla ja lasku alkaa luultavasti heti 50 metrin jälkeen. Tämä patruuna vaatii siis tarkkaa kohdistamista, koska lentorata on näinkin kaareva, mutta tämähän ei haittaa sillä Masterhan EI OLE metsästyspatruuna.


Lapua Scoremax

Lapua Scoremaxin painava luoti (3,1 g) tarvitsee kaarevan lentoradan. Se käväiseekin kaikkein korkeimmalla, koska painavan luodin lentoon tarvitaan korkeampi lentorata kuin kevyemmällä luodilla. Tämä on otettava huomioon metsästystilanteessa, sillä Scoremax on metsästyslaillinen useimmissa aseissa.


Lapua Standard Club

Lapua Standard Club kävi kolmanneksi korkeimmalla viidessäkymmenessä metrissä. Se oli samantapainen lentoradaltaan kuin muutkin, mutta luoti putosi 50 m => 75m matkalla normaalia enemmän, eli luoti oli ratkaisevasti alkanut pudota jo siinä vaiheessa. 25 m arvot olivat keskivaiheilla.


Lapua Subsonic

Lapua Subsonicin luodit lentelivät varsin samanlaisella tyylillä kuin yleensä muutkin patruunat. Muuta huomautettavaa ei ole kuin, että lentorata oli varsin korkealla verrattuna luodin lähtönopeuteen, joka valmistajan ilmoittaman mukaan on 315 m/s. Mutta kevyt luoti kyllä vaatii korkean lentoradan 100 metriin kohdistetussa aseessa.


Sellior & Bellot Club

Sellior & Bellot Club liiteli varsin suoraan, joka varmasti johtui sen muita kovemmasta nopeudesta. Kovempi nopeus suoristaa lähes aina lentorataa. Tämänkin patruunan lentorata oli tavanomainen eli 50 m jälkeen tuli pieni pudotus 75 m kohdalla ja sen jälkeen luoti lähtee todella jyrkkään laskuun ennen kuin saavuttaa 100 m kohdan.


Winchester Winner

Winchester Winner lenteli myös varsin matalalla ja kyseessä sama syy kuin edellisellä. Winneri kävi Eley Standardin kanssa kaikkein matalimmalla 25 m korkeudessa ja kaikkein matalammalla se oli 75 m korkeudessa. Muuten lentorata oli tavanomainen.


Testin tulokset:
Patruuna
0 m
25 m
50 m
75 m
100 m
Eley Standard 0 mm 41 mm 76 mm 84 mm 0 mm
Lapua Master 0 mm 79 mm 105 mm 100 mm 0 mm
Lapua Scoremax 0 mm 94 mm 118 mm 100 mm 0 mm
Lapua Standard Club 0 mm 65 mm 97 mm 85 mm 0 mm
Lapua Subsonic 0 mm 60 mm 91 mm 88 mm 0 mm
Sellior & Bellot Club 0 mm 63 mm 87 mm 85 mm 0 mm
Winchester Winner 0 mm 41 mm 79 mm 75 mm 0 mm

© Jani Suominen