Tulosta

Ensimmäisen aseen osto


Luultavasti tälläkin hetkellä, joku näiden sivujen lukija miettii ensimmäisen aseensa ostoa. Ja on hyvä, että asiaa miettiikin sillä, silloin tulee harkittua tarkoin mitä ostaa ja haluaa. Tärkeää olisi miettiä haluaako ruuti- vai ilma-aseen. Itse hankin ensimmäistä asettani muutamia vuosia sitten ja tämä kysymys roikkui päällimmäisenä. Suositeltavinta olisi hankkia ensiaseeksi ilma-ase, siis ilmakivääri tai -pistooli. Tätä puoltaa sen edullisuus, lähinnä ammuttaessa, sillä asehan voi maksaa vaikka satasesta kymppitonniin. Mutta jos on jo ammuttu ilma-aseella tai muuten vain päädytään ruutiaseeseen, tulisi ensimmäisen ruutiaseen mielellään olla, joko pienoiskivääri tai -pistooli.

Ilma-aseen ostoon...
Monen ampujan ensiase on ilmakivääri. Ilma-aseen paras puoli kuten äsken jo todettiin, on sen ampumisen edullisuus. Ilma-aseen panoksia saa jo lähes jokaisesta tavaratalostakin ja hinta keikkuu 20 mk molemmin puolin. Nämä luodithan eivät ole mitenkään huippuluokkaa, mutta ei kilpa-ampuja tavaratalosta luotejaan ostakaan. Ilma-aseiden hinnat vaihtelevat todella paljon, niin kuin yleensäkin aseiden hinnat. Halvimmillaan ilma-ase maksaa siinä satasen kieppeillä. Nämä satasen aseet ovat hyvin suurella todennäköisyydellä valmistettu Kiinassa. Ne ovat halpoja ja sopivat lähinnä ampumisen opetteluun, mutta jos harrastusta haluaa jatkaa paremmilla tuloksilla, tämän luokan ase on todella vikaan mennyt valinta. Oma ilmakiväärini oli juuri tätä hintaluokkaa. Voin kertoa esimerkin, kuinka tälläinen ase käytössä kestää.

Satasen kiinalainen
Ase kesti omassa käytössä kohtuullisesti vuoden. Sen jälkeen alkoi käynti huonontua todella paljon. Aluksi oston jälkeen aseesta hojosi muutaman kymmenen laukauksen jälkeen tappi, joka pitää laukaisukoneiston vipuja ja piippua toisissaan kiinni. Se vain tipahti ulos. En ruvennut yrittämäänkään korjausta puristeliitoksella, vaan laitoin ruuvin ja kiristin mutterilla sen niin tiukkaan, että pysyi siinä, eikä ole löystynyt tähän päivään mennessä. Tässä aseessani on surkeat tähtäimet. Takatähtäin heiluu sivusuunnassa, joten kovin hyvää käyntiä ei voi odottaa. Etutähtäin lähti aseesta irti noin kuukauden päästä ostopäivästä. Liimasin sen kiinni, eikä ole irronnut tähän päivään mennessä. Ase siis kesti noin vuoden. Käynti oli jo alussa surkeaa. Kymmeneen metriin ampumista ei kannattanutkaan haaveilla, sillä A4 riittää kuvaamaan kasoja kymmeneltä metriltä. Viidestäkään metristä käynti ei ole hyvää, vaan pikemminkin surkeaa. Tasapäiset luodit olivat kyllä tarkimpia tässä aseessa ja teräväkärkisiä ei kannattanut tarjota, sillä kasat huononivat huomattavasti. Vuoden käytön jälkeen aseesta rupesi loppumaan tehot. Luodin jälki paperissa kertoi, ettei nopeutta ollut enää tarpeeksi kymmenessä metrissä, sillä luoti repäisi palan paperia mennessään, eikä tehnyt siistiä reikää. Tämän vuoksi tälläinen ase saattaa viedä mielekkyyden ampumisesta, kun ase on huono ja näin saatetaan lopettaa hyvä harrastus.

Ilma-ase ei ole lelu!
Aina kuulee puhuttavan siitä minkä ikäinen olisi valmis saamaan ilma-aseen. Oma mielipiteeni on, että vanhemmat saavat ratkaista onko heidän lapsensa valmis vastaamaan aseesta. Eräs ratkaisu tähän olisi, että aseella ammutaan vain, vaikka toisen vanhemman henkilön läsnä ollessa. Näin vanhemmat pystyvät kontrolloimaan aseen käyttöä ja sitä ei käytetä muuhun, kuin esim. tauluun ampumiseen. Vastuuta voisi lisätä lapselle iän karttuessa, jos lapsi on valmis siihen vanhempien mielestä. Tässä yhteydessä tarvitsee mainita vanha viisaus, että ilma-ase ei ole lelu! Vaikka ase vaikuttaa heikkotehoiselta, luodit mitättömiltä, niin aina, jokainen ilma-ase voi viedä väärinammuttuna hengen, sillä silmän luoti läpäisee todennäköisesti. Joten ilma-asetta tulee käsitellä kuin ruutiasetta, näin jo opitaan varovaisuutta aseen käyttöön ja ettei se ole lelu.

Millainen ilma-ase minulle ?
Jos on päädytty ilma-aseeseen, niin tulisi miettiä minkälaisen aseen haluaa ja hintaluokkakin olisi hyvä päättää, ettei mennä ostamaan yli varojen. Hinnathan selviävät parhaiten lähimmästä aseliikkeestä. Seuraavaksi päättämislistassa olisi toimintaperiaate. Haluatko käyttövoimaksi CO2, jousen, vai paineilman? Jokaiselle löytyy omat kannattajansa. Jousitoiminen ase on yleensä hiukan halvempi. Jos olet hankkimassa ilmapistoolia, niin jousitoiminen voi olla väärä ratkaisu, sillä jousihan kaikkien luonnonlakien mukaan aiheuttaa aina pienen tärähdyksen. Mutta kuten äsken mainittiin, niin joku tykkää toisesta ja joku toisesta. Kannattaa aina ostaessa kysyä takuusta ja muutenkin aseen huollosta, jos siihen sattuisi tulemaan vikaa. Aseen laatu ja valmistaja taas ratkaisevat aseen hinnan. Jos aikoo kilpauralle, olisi hyvä hankkia heti parempilaatuinen ase. Parempilaatuisesta aseesta saa käytettynäkin suhteessa paremman hinnan, kuin halvemmasta aseesta.

Ruutiaseen hankinta
Ensimmäistä ruutiasetta hankittaessa ensimmäinen vaihe on mennä täyttämään hankkimislupahakemus lähimmälle poliisiasemalle tmv. Hankkimislupahakemukseen merkitään minkälaista asetta haluaa ostaa. Varsinkin ensimmäistä ruutiasetta hankkiessa ollaan yleensä hyvin tarkkoja. Niinpä mihinkään .44 Magnum kaliiperisiin aseisiin ei melko todennäköisesti heti lupaa kirjoiteta, ilman todella hyvää syytä. Jo tämänkin takia olisi hyvä aloittaa pieni kaliiperisista aseista. Mutta ei vain tämän takia, vaan sen, että niissä rekyyli on vain nimellinen, ja sen takia opitaan ampumisen taito ensin. Jos ammunta aloitetaan voimakkailla aseilla, aletaan rekyyliä pelätä ja ampumistaidon oppiminen jää siihen paikkaan. Asetta hankkiessa olisi hyvä aina kuulua johonkin seuraan, näin luvan saanti helpottuu huomattavasti.

Aseen toimintatapa?
Jos ollaan hankkimassa pienoiskivääriä, niin suositeltavinta olisi hankkia ensimmäiseksi pienoiskivääriksi pulttilukkoinen tai esim. kertalaukeava. Sen takia, että nämä ovat yleensä tarkempia, kuin puoliautomaattiset ja näin ampumisesta innostutaan yhä edelleen kun tulokset paranevat. Mutta ehkä tärkein syy on se, että opitaan siinä samalla hiukan aseen tekniikkaa ja turvallisuutta. Turvallisuutta siksi, että puoliautomaattisella pienoiskiväärillä ammuttaessa voi piippuun aina ampumisen jälkeen jäädä patruuna, vaikka aseen kuinka pitäisi jättää lukko taakse patruunoiden loputtua. Asekin on vain tekninen laite ja niihin tulee aina joskus vikoja. Näin voidaan saattaa vaaraan muut ampumassa olevat ja myös oma itsensä. Mutta kyllä niitä virheitä sattuu jo kokeneellekin ampujalle. Ei se ole vain aloittelijan oire. Aseiden kanssa on aina toimittava niin, kuin ne olisivat ladattuja! Jos olet hankkimassa pistoolia, niin näissä ei pulttilukkoisia ole paljon tarjollakaan. Siksi onkin ehkä syytä hankkia, joko tavallinen pienoispistooli tai vaihtoehtoisesti pienoisrevolveri. Näillä päästään hyvin alkuun ja näillä ampuu mielikseen. Sillä mitä enemmän rekyyliä, sen vaikeampaa yleensä ampuminen on. Näitäkin aseita on käsiteltävä samalla varovaisuudella, kuin muitakin aseita. Olisi aina hyvä, jos olisi joku kokenut ampuja mukana, kun aloittaa ampumisen. Ja muista aina, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan. Näin vältytään onnettomuuksilta, jotka mahdollisesti johtuisivat tietämättömyydestä.

Ja aseen saatua ampumaan !
Kun ase on saatu, niin eikun ampumaan vaan, Silloin kun siihen on mahdollisuus. Muista kuitenkin lukea aseen ohjekirja ensin. Sen lukemiseen kannatta uhrata se puolituntinen tai vaikka enemmänkin. Ja jos ammut ruutiaseella jota ei ole vaimennettu, käytä kuulonsuojaimia. Sillä kun kuuloelin vaurioituu, niin kuulo ei palaudu takaisin. Hyviä ampumisen hetkiä kaikille!

© Jani Suominen