Arisaka

Arisaka Sain testattavaksi tämän japanilaisten vanhan sotilaskiväärin, joka ei kylläkään ollut enää alkuperäisissä ominaisuuksissaan, sillä kaliiperia ym. oli muutettu paremmin käyttäjän mieleen.

Aseen "alkuperäistä" historiaa
Japanin ja Kiinan välinen sota vuonna 1894 osoitti kuinka puutteellinen Japanin armeijan aseistus oli. Heti käynnistettiinkin eversti Arisakan johdolla valiokunta suunnittelemaan uutta jalkaväkikivääriä. Valiokunnan tuotoksena tulikin "uunista ulos" vuonna 1897, Mauser-lukko tyyppinen kivääri. Kaliiperiksi valittiin 6,5x50 Arisaka. Pienikokoisen kaliiperin valinta johtunee lähinnä siitä, että keskiverto japanilainen pystyy hallitsemaan tämän kokoisen kaliiperin. Myöhemmin kokeiltiin myös kaliiperia 7,7x58 Arisaka, mutta tätä eivät kaikki japanilaiset pystyneet pienen kokonsa takia hallitsemaan. Uutta isompaa kaliiperia jouduttiin kokeilemaan sen takia, koska Japanin armeija kärsi hiukan sen ajan mittakaavan mukaan liian pienestä kaliiperista. Ja kun aseet olivat kookkaita, niin sekin haittasi aseen hallittavuutta. Arisakaa valmistettiin kahta eri versiota, Meiji 30 ja 38. Sana Meiji tulee sen aikaisesta hallitsijasta ja numero 30 oli hänen hallitsijavuotensa. Aseesta valmistettiin myös karbiini versiota, jonka parhaita tuntomerkkejä oli ammuttaessa suuri suuliekki ja kovan puoleinen rekyyli. Aseita kulkeutui varsin paljon myös Suomeen, lähinnä Suojeluskuntien käyttöön. Arisakoja on myyty Suomessa myös siviili käyttöön, jota tämäkin testattavana oleva Arisaka edustaa.
Arisaka
Ase on varsin kompakti kooltaan, soveltuen siis hyvin hirvimetsällekin.

Koeammuttavan Arisakan lähihistoriaa
Koeammuttava Arisaka oli alkuperäiseltä kaliiperiltaan juuri edellä mainittu 6,5x50 Arisaka. Kun aseen sen aikainen omistaja osti aseen lähinnä hirvestykseen, oli hirvestykseen laillisen kaliiperin minimi halkaisija 8 mm, joten 6,5 millinen oli liian pieni. Ase päätettiin muuttaa hirvilailliseksi ja ase kiikutettiin pikimmiten lähimmälle asesepälle, jonka kanssa sovittiin muutostöistä aseeseen. Sitä en tiedä minkä takia aseesta haluttiin tehdä 9,3 millinen, kun pienempiäkin ja vähä rekyylisimpiäkin olisi ollut vaihtoehtona, mutta tulihan reilusti ylitettyä lain vaatima kohta. Ase siis päätettiin porauttaa kaliiperiin 9,3x57, joka on vieläkin varsin yleinen hirvikaliiperi, jolla kaatuu suurempikin sarvipää takuuvarmasti, jos vain ampuja osaa asiansa. Aseseppä onnistui työssään kohtuullisesti, sillä poraus meni hiukan toiselle puolelle piippua, mutta se ei haittaa mitään metsästystilanteessa, jossa ammutaan varsin pieni määrä laukauksia. Aseeseen tehtiin myöhemmin uusi tukkikin, joka on edestä lyhyempi, kuin alkuperäinen. Aseella on kaadettu sen historian aikana lukuisia hirviä ja ainakaan aseen kunto ei ole nykyäänkään esteenä hirvimetsällä.
Arisaka
Aseen lukko aukeaa sotilasasemaisesti 90 astetta, joka on suurena esteenä kiikarin käytölle.

Ensituntuma aseeseen...
Kun aseen ottaa käteensä, se tuntuu varsin tavalliselta aseelta, mutta on siinä paljon muista poikkeavia yksityiskohtiakin. Eräs on aseen paino, joka tuntuu normaalia kevyemmältä. Asetta ei punnittu, joten tämä jäi näppituntumaan. Ase on varsin näppärä kooltaan, joten se soveltuu mainiosti yleensäkin metsästysaseeksi. Lähdetään tutkimaan asetta sen peräpäästä. Tukin peräpäässä on sotilasasemaisesti metelliperä, joka muistutti olemassa olostoon ammunnan aikana, mutta siitä myöhemmin. Kun katsetta lähdetään kuljettamaan piippua kohti nähdään varsin linjakas tukki. Lukko on varsin massiivinen ja poikkeaa nykyaikaisista aseista sillä, että lukon nuppi osoittaa suoraan sivulle eikä, kuten nykyaikaisissa lähes alaspäin. Tämäkin on eräs tunnusmerkki vanhemmista sotilaskivääreistä. Aseessa on avotähtäimet. En ole aikaisemmin nähnyt samanlaista takatähtäin ratkaisua, kuin Arisakassa on. Takatähtäin on hyvin korkealevy, joka on keskeltä avoin, siitä sitten tähdätään tai levyn voi myös kääntää alas, jolloin ylöspäin "sojottavaa" levyä ei ole, mutta tässä asennossa tähtäintä ei pysty säätämään. Etutähtäin on "paljas" eli sen ympärillä ei ole mitään suojakaarta. Etutähtäimestä voidaan säätää sivuttaisosumaa naputtamalla etutähtäintä haluttuun suuntaan.
Arisaka
Arisaka siinä tarkoituksessa, johon se on muunneltu, eli hirvestys.

Ampumassa Arisakalla
Koeammunnassa käytettiin kolmea erilaista itseladattua patruunalajiketta. Kaikissa oli sama luoti Sakon 102D, joka on tarkoitettu lähinnä metsästykseen, mutta käy varsin hyvin myös rata-ammuntaan. Yksi lataus oli sieltä kireimmästä päästä, toinen taas keskiverto ja kolmas tosi mieto latinki, jolla ampui ihan mielikseen. Kahdella ensimmäisellä ammunta tapahtui 100 metriin ja viimeisellä 50 metriin, koska luodin lähtönopeus oli vain n. 300 m/s. Aseessa on viiden patruunan makasiini, joihin patruunat sijoittuvat limittäin. Patruunat vain painetaan makasiiniin ja sillä selvä, muita vippaskonsteja ei tarvitse tehdä. Jos patruunat halutaan poistaa, on eräs keino aukaista makasiini alaosastaan ja poistaa patruunat sitä kautta. Itse ammuntatapahtumahan on ihan samanlainen kuin muissakin pulttilukkoisissa aseissa. Eli aukaistaan lukko, jos lippaassa on jo patruuna, niin eikun lukko kiinni ja ase on laukaisuvalmis. Kun Arisakan lukko on auki, sen nuppi osoittaa "kohti taivasta". Patruunan varsin paksusta ja lyhyestä luodista johtuen koeammunnan aikana esiintyi varsin paljon lataushäiriöitä, sillä patruuna ei mennyt ilman sormien apua kunnolla piippuun. Perus Arisakassa ei tätä ongelmaa juuri ole, sillä 6,5x50 Arisakassa on varsin pitkä ja suippo luoti. Näin lataushäiröitä ei pääse syntymään, eikä Arisakaa olisi sotilasaseeksi tehtykään, jos kokoajan patruuna "tökkisi", sillä ainakin sodan aikana siitä olisi varsin paljon haittaa. Kun patruuna on saatu piippuun, niin lukko kiinni ja ase on laukaisu valmis. Kun ruvetaan ampumaan täytyy muistaa laittaa ase kunnolla ja tukevasti olkapäätä vasten, sillä kun ase on kevyt ja aseessa vielä rautaperä, niin vaarana voi olla, että ase katkaisee ampujalta solisluun. Tämä kannattaa painaa mieleen muillakin kovempi rekyylisillä kivääreillä ammuttaessa. Aseella on helppo ampua tuelta. Tavoitteena oli saada hirvitaulun kympinkokoinen kasa sadalle metrille ja siinä myös onnistuttiin, mutta siitä myöhemmin. Kun ase makaa tuella ja se on tukevasti olkapäätä vasten ja ase on ladattu, niin sitten varsinaiseen ammuntatapahtumaan. Itse laukaisu on ainakin omasta mielestäni varsin kelvollinen. Kun ase laukeaa, kajahtaa mahtava pamaus ja ase nytkähtää olkapäätä vasten. Sana nytkähtää on kyllä täysin väärä kuvaamaan tunnetta, sillä aseen kevyestä painosta ja siitä metallilaatasta siellä perässä johtuen, tunne ei ole mitenkään kehuttava. Ei vielä ensimmäinen laukaus niinkään tunnu, mutta kun laukauksia alkaa olla takana yli 30, niin olkapää alkaa muistuttaa arkuudellaan niistä. Ihme kyllä mustelmilta vältyttiin, mutta araksi olkapää kyllä tuli. Kova rekyylihän ei haittaa metsästystilanteessa, sillä silloinhan ei ammuta kuin muutama laukaus, yleensä yksikin pitäisi riittää.

Koeammunnan tuloksia
Aseelle siis pistettiin tavoitteeksi hirvitaulun kympin (11 cm) rajan rikkominen ja sen se rikkoikin. Koeammunta tapahtui 30 cm halkaisijaltaan olevaan mustaan ympyrään. Tähtäys tapahtui ympyrän alle. Tähtäimet olivat aivan kelvolliset tarkkojen tulosten tekoon. Ne eivät kyllä olleet parhaat omaan makuuni, mutta tämähän on jokaisen omakohtainen asia. 30 cm musta ympyrä näkyi varsin hyvin 100 metrin päästä ja niinpä tuloksiakin syntyi. Jokaisessa sarjassa ammuttiin kolme laukausta. Ensimmäinen sarja oli koko testin huonoin ja se täytyykin laittaa aseen opettelun piikkiin, sillä seuraavaksi tuli heti paras kasa 100 metrille. Aseella on taipumus viedä osumia vasempaa laitaa kohti, mikä lähinnä johtuu aseen ohuesta piipusta, joka ei ole mikään rata-aseen paksu kanki. Tämäkään ominaisuus ei metsästyksessä haittaa, koska laukausmäärät jäävät pieniksi. Kun ammunnassa siirryttiin seuraavaan lajikkeeseen sen tulokset olivat huomattavasti tasaisempia. Kaikki osumat olivat 84-90 mm välillä. Loppuvaiheessa siirryttiin 50 metriin, sillä seuraavaksi kokeiltavana ollet paukut oli ladattu varsin miedoksi, lähinnä pienoiskivääri nopeuksiin. Tällä matkalla syntyi myös varsin tasaista jälkeä, mikä osoittaa, että aseen piippu on ainakin kunnossa. Tulokset ja lataukset löytyvät alla taulukosta.

Arisakan "päästötoditus"
Itse jos tällähetkellä haluaisin halpaa hirviasetta ja tämä yksilö olisi kaupan, niin se olisi varsin hyvä vaihtoehto. Aseessa ei muuta ongelmaa ole, kuin ne lukuisat syöttöhäiriöt, jotka on pantava patruunan muodon piikkiin.
Pienin kasa9,3X57
Pienin kasa 59 mm/100 m ja itse patruuna.


Luoti Ruuti Nalli
Sako 102D 16,6 g
H4198 2,7 g
WIN
Parhaat kasat:
59 mm, 110 mm, 132 mm /100 m
Luoti Ruuti Nalli
Sako 102D 16,6 g
N140 3,1 g
FED 210
Parhaat kasat:
84 mm, 84 mm, 90 mm /100 m
Luoti Ruuti Nalli
Sako 102D 16,6 g
N320 15 gr
WIN
Parhaat kasat:
34 mm, 38 mm, 51 mm /50 m

HUOM ! Asesivut ei vastaa mahdollisista virheistä lataustiedoissa, joten mahdollisten latausten kokeilut ovat omalla vastuulla!

Kaliiperi:
9,3 x 57
Pituus:
1100 mm
Piipun pituus:
620 mm
© Jani Suominen